Usvaverhon takana.

Viimepäivät on menny ihan jossakin usvassa. En oo oikein saanu kunnolla mitään aikaiseksi,  mikään ei jaksa kiinnostaa ja oon aivan mielettömän väsyny. Eilen varsinkin olin kuin nukkuneen rukous koko päivän. Illalla oli sitten pakko käydä nukkumaan jo ennen kymmentä (siis ennen iltakymmentä! en muista millonka viimeeksi olisin käyny niin aikasin nukkumaan!). Jonkinlaisia masennuksen oireita siis selvästi näkyvissä. Tänään sitten pakotin itseni ulos pienelle lenkille ja oli aivan ihana saada raitista ilmaa. Neitinenkin nautti vaunuissa istumisesta ja maisemien katsomisesta. Kuviakin tuli otettua, mutta en nyt jaksa rueta siirtämään niitä kamerasta koneelle jne.

Huomenna oon sitten koko illan yksin. Tai noh, "yksin" on aika laaja käsite, mutta tällä tarkoitan sitä että oon ilman miestä. Kyllähän täällä muut ihmiset on kotona, mutta "yksin" olemisella tarkoitan nyt sitä, että joudun yksin huolehtimaan pikkuneidin iltapuuhista ja nukkumaanlaitosta. Miehen työpaikalla on iltamat (tai bileet), jotka alkaa klo.18. Mies pääsisi töistä klo.16, mutta jää järjestelemään pomon kanssa paikkoja. Suonenjoelta kuitenkin ajaa n. 40minuuttia tänne Vesannolle, joten ei oo mitään järkeä käydä täällä pyörähtämässä ja lähteä takaisin. Saapi nähdä, etä minkälaisessa kunnossa mies huomenna tulee kotiin. Miehen veli käy illalla miehen hakemassa ja saa nähdä, että jaksanko odottaa ja valvoa sinne asti.

Ja niin.. Mies vie mein tietokoneen mukanaan noihin pippaloihin. Hää on luvannut järjestää sinne karaokea, joten mukaan lähtee keskusyksikkö, vahvistin, basso ja tietenkin mikki. (ja vissiin kai kajarit?). Näyttöjä, näppiksiä ja hiiriä siellä on talon puolesta ihan riittämiin. Koska mies ei viitsi illalla enää jäädä kasailemaan vehkeitään niin jättää kamat sinne ja roijaa ne takaisin vasta maanantaina (!). Eipähän tartte siis istua viikonloppuna YHTÄÄN koneella. Mahdan tulla hulluksi.

Mies aina valittaa, että istun mukamas liikaa koneella. Miulla tulee kausia jollojn istun ja jolloin en juurikaan istu, mutta en tiedä siitä liiasta istumisesta.. Ehkä muutaman päivän irtiotto tietokoneesta tekee ihan hyvää. Mahtaa vaan tiistaina olla aivan mieletön olen-täysin-ulapalla-kaikesta -olotila.

MUTTA tässä tietokoneettomuudessa on se hyvä puoli, että tää tietokonepöytä on puoliksi tyhjä koko viikonlopun ja toivon mukaan ymmärtäisin siivota tämän pu-ti-puh-taak-si.. - Ja kyllä, en ole VIELÄKÄÄN saanu aikaiseksi siivota tätä. Monesti oon aloittanu, mutta sitten aina se on jääny kesken syystä tai toisesta.

Nyt jatkan puhtaiden pyykkien viikkaamista ja kohta mennään pikkuneidin kanssa iltapalalle. Mies tulee laittamaan tätä konetta kasaan, jotta ei aamulla tartte rueta rymyämään. Hyvästi elämä viikonlopun ajaksi. (Oonkohan ehkä hiukan liikaa kiintyny tähän mein tietokoneeseen tai jotakin?)