Punainen mekko.

"Miksi pitäisi tyytyä siivoamaan toisten sotkuja, kun paremmin tienaa kauppaamalla ruumistaan? Näin järkeilee Noora, jolle prostituoidun työn aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin maata aloillaan ja kuvitella itsensä toisaalle, ja rahaa virtaa. Mutta Noora eristäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Eikä lopettaminen ole helppoa -ei vaikka iho ja itsetunto revitään riekaleiksi. Vuokra on maksettava. Asiakkaita on tyrkyllä. Raha houkuttaa,

Punainen mekko on kivulias kuvaus eksyneestä sukupolvesta, jonka tulevaisuutta samentavat epärealistiset haavekuvat. Päähenkilö haluaisi kelvata, mutta epävarmuus ja itseinho ovat ihmissuhteiden tiellä. Hän puhuu avoimesti, ja tuntemuksiin on helppo samastua.

Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä. Kerronta on lakonista ja siitä on riisuttu paatos ja glorifiointi. Intensiivisinä toistuvat kohtaukset pakottavat epämiellyttävän lähelle raadollista arkea."

Perjantaina kävin tämän kirjastosta lainaamassa ja lauantai-iltana sain lukemisen päätökseen. Jo jonkun aikaa olen yrittänyt saada tätä kirjaa käsiini ja kun vihdoin siinä onnistuin olin hyvinkin iloinen. Olin todella utelias kirjan suhteen, sillä tarinahan perustuu kirjoittajan, Elina Tiilikan, omakohtaisiin kokemuksiin. Kirja on eritäin koukuttava. Kun lukemisen aloittaa, niin sitä ei malta ollenkaan lopettaa. Kerronta on helppolukuista ja kirjan päähenkilöön on hyvin helppo samaistua. Noin sata sivua kirjaa luettuani aloin kokea ajoittain ahdistusta. Vaikka kirja on mielenkiintoinen, niin se on myöskin todella rankkaa luettuavaa, ja osittain myös erittäin ahdistavaa. Etenkin kohta, jossa päähenkilö päättää omakätisesti kissansa tuskat sai haukkomaan henkeä ja vuodattamaan sangollisen kyyneliä. Miehen kommentti kyseisellä hetkellä, "onko pakko lukea sitä kirjaa, jos se saa tuollaisen reaktion aikaiseksi?" - ja kyllä, se oli pakko lukea loppuun. Oli kirja miten ahdistava tahansa niin se on saatava lukea loppuun, sillä muuten mietin todella kauan, että kuinka kirja päättyi ja kävikö kirjan päähenkilölle mitenkä. Eli en ahdistuksestani huolimatta voinut kirjaa kesken jättää. Kirja oli kaikesta huolimatta hyvä ja saattaisin ehkä joskus lukea sen uudelleenkin. Punainen mekko oli myöskin ahdistavin lukuelämys pitkäänpitkään aikaan, jonka takia en ehkä vähään aikaan tahtoisi tuota uudelleen lukea. Voin silti suositella kirjaa kaikille, joita kiinnostaa tietää minkälaista on prostituoidun elämä Suomessa.