Huomenna Etelä-Karjalaan.

Piti vedellä henkeä ja taltutella stressiä ja ärtymystä. Melkein kaikki hommat tehty ja loput tehdään aamulla. Eli tämä tyttö lähtee huomenna ansaitulle lomalle yksin!

Nurinaa.

Ärsyttää. Oon vuorokauden jäljessä kaikissa hommissa, kun eilen koko iltapäivä meni Suonenjoella vaikka siellä piti mennä vaan muutama tunti. Nyt sitten ihmiset ilmoittikin, että huomenna olisi lähtö vaikka aiemmin puhuttiin sunnuntaista. Hiukan jos vituttaa! En kerkeä millään tehdä hommia tämän vuorokauden aikana. Päivästä loppuu tunnit kesken. Kuivumassa olevat pyykitkään ei kaikki kerkeä kuivua huomiseksi, etenkään kun koneellinen on vielä pesemättä enkä pysty sitä pesemään tänään, kun en saa niitä kuivumaan minnekkään!

En sitten lähde minnekkään vaan jään tänne möllöttämään ja torstaina matkaan sitten miehen ja tytön kanssa Imatralle. Mitä muutamasta päivästä omaa lomaa. Tuntuu, että pää hajoaa jos en saa hiukan lomaa arjen pyörittämisestä ja tytöstä,  mutta prkl pakko sen on kai kestettävä, kun ei muutakaan mahdollisuutta ole.

Nyt purkamaan aggressioita koiran pesun parissa ja itkemään muutamat väsyneet kyyneleet.

Miljoona asiaa tehtävänä.

• pese pyykit
• pakkaa kaverin lapselle menevät vaatteet
• siivoa kissawc ja pakkaa kuljetettavaksi Imatralle ystävän kisuille
• haravoi koiratarha
• pese koira, harjaa, siisti, putsaa korvat
• madota koira ja kissa
• maksa laskut etukäteen
• värjää kulmat + vahaa
• pakkaa omat sekä tytön vaatteet
• pakkaa muut mökille tarvittavat jutut (lakanat yms.)
• kastele kukat
• tee miehelle listat mitä pitää muistaa ottaa mukaan 

Ai mitenni muka hukun töihin?

Vieraita kaukaa.

Tänään saatiin vieraita kotikonnuilta Etelä-Karjalasta, kun miun isovanhemmat sekä pikkusisko tulivat. Oli tosi ihana nähdä pitkästä aikaa <3 Onneksi saadaan viettää muutama päivä kunnolla yhdessä ennenkuin viikonloppuna (la tai su, päivää ei vielä päätetty) lähdetään ajelemaan Imatralle päin. Vähänkö odotan iiiiiiiisolla innolla miun lomaa!!

Oon tänään pakkaillut tyttösen vanhoja vaatteita eräälle ala-asteaikaiselle kaverille, jolla on 3kk-ikäinen tyttö. Hiukan haikea fiilis ollut tämänpäivää, mutta onneksi osan vaatteista voi säästää. Asuvat Nastolassa, mutta onneksi vaatteet kulkeutuvat Imatralta ystävien kyydissä perille niin ei tarvitse postiin laittaa. Tuon laatikollisen lähettäminen nimittäin maksaisi aivan sikana!

Huomenna klo.13:45 aika PAPA -kokeeseen Suonenjoelle Ehkäisynlaan. Toivottavasti koetulos olisi normaali niin saisin kierukan laitettua. Pääsisi paljon helpommalla, kun tällä hetkellä mennään miehen kanssa kondomilla. Ja olisi huomattavasti helpompaakin! Ja halvempaa!!! Pääsevät isoisovanhemmat kaitsemaan lastenlastenlastaan siksi aikaa :)

Yritän palata tänne vielä kirjoittamaan kunnon postausta ennen reissuun lähtöä, jonka aikana ei ehkä hirveästi tuu koneella käytyä, mutta reissun jälkeen iiiiiisoa kuvapostausta tiedossa :)

---------------------------
Ja suuri kiitos galluppiin vastanneille, johon vastauksia tulikin huimat 20! Galluppi tyydytti suuresti uteliaisuuttani :D Uutta kyselyä pukkaa, kunhan saan aikaiseksi laitettua.

Laatuaikaa minänsä kanssa.

Päivät on menny tällä viikolla hirmu nopeasti enkä oo oikein mitään tahtonu saada aikaan. Jospa tää tästä ja innostuisin blogiakin päivittelemään kunnolla useammin. Viime aikoina on tuntunut hiukan siltä, ettei huvita juuri kirjoitella mitään. Nyt päätin kirkoittaa tänne edes jotakin.

Mies lähti kuskiksi veljelleen ja muutamalle kaverille. Tytön kanssa tapeltiin ihan kunnolla nukkumaan käymisestä vaikka oli aivan rättipoikkiväsyny. Nyt tyttö kuitenkin onneksi nukkuu ja tuhisee tuolla sängyssä. Tässä onkin siis hyvää aikaa viettää laatuaikaa itsensä kanssa.

Saa nähdä miten kauan miehellä menee tällä kertaa. Viimeeksi kun oli eräälle kaverilleen kuskina niin jumittuivat erääseen saareen, kun menivät kaverin kaverille yökahville eikä lossi lähtenytkään kuin vasta 03:30. Mies oli kömpi viereen 06:30. Miehen sanoin "olipahan reissu, mutta tulipahan tehtyä" :D Mies ei voinut edes ilmoittaa olevansa jumissa jossakin saaressa, kun ei tahtonu herättää. Välillä kyllä ärsyttää, kun ei voi ilmoittaa, että menee huomattavasti pidempään, sillä kerkesin jo kuvitella vaikka mitä tuolloin.. Tosin miehen ajattelutapa on kyllä huomaavainen, mutta silti. Sieltä saaresta olisi kyllä kuulemma päässyt pois teitsekkin, mutta se tie kuulemma kiertää niin paljon, että sama oli odotela lossia. En usko, että ovat tällä kertaa kovin myöhään, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Eivätköhän nuo ala kohta ilmaantua.

Odotan jo innolla ensi viikkoa. Äitini vanhemmat, Ukki ja Mummi, tulevat keskiviikkona asuntoautollaan tänne. Saattavat ottaa Emma-siskonikin mukaan. Ihana nähdä heitä pitkästä aikaa! Ja ensi viikonloppuna lähden sitten hein kyydissä Imatralle ja saan viettää muutaman päivän LOMAA! Odotan niiiiiiiiiiiii-in innolla! Ihanaa, kun saa vaan olla eikä tarvitse huolehtia muista kuin itsestään! Ja voi nähdä ihmisiä ja tehdä mitä huvittaa (tietyissä puitteissa kylläkin). Saa nähdä miten tuo tyttö pärjää sillä aikaa.. Nimittäin oon ollut aiemmin poissa ainoastaan iltoja ja muutaman yön, kun vieroitettiin rinnasta. Luulen silti, että tuo tyttö pärjää paremmin kuin äitinsä :D Mahtaa käydä niin, että kerkeän juuri tottua yksin liikkumiseen ja olemiseen, kun mies ja tyttönen tulevatkin perässä Imatralle.

Niin.. Miehellä alkaa kahden viikon päästä kolmiviikoinen kesäloma. Ensimmäisen lomaviikon torstaina tulevat neidin kanssa perässä Imatralle ja ollaan siellä max. seuraavan viikon tiistaihin. Torstaina mennään yöksi mein suvun mökille, jossa en oo käyny varmaan kohta kahteen vuoteen.. Silti miulla on samanlainen oikeus käyttää mökkiä kuin muullakin suvulla ja siskolla, joka on viime aikoina sielä ollut ahkeraan viikonloppuisin. Saa nähdä soittaako mein ukko mökillä olon aikana.

Mutta nyt voisin ehkä mennä etsimään pientä purtavaa ja alkaa tekemään iltapuuhia. Voisin valvoa vaikka miten pitkään, joka ei kuitenkaan oo järkevää, sillä aamulla pitäisi kuitenkin jaksaa nousta normaaliin aikaan ylös tytön kanssa.

----------------------------------------
Gallupin vastausmäärästä (16!) päätellen tätä blogia seuraa moni muu lukijoiksi ilmoittautuneiden lisäksi. Nytpä siis toivon ja tahdon, että kaikki tätä blogia seuraavat ilmoittavat itsestään. Olitpa sitten satunnainen vieras tai vakituinen seuraaja. Tahdon tietää ketkä tätä blogia käyvät kurkkimassa :) Sinä, joka luet tätä tekstiä juuri nyt, jätä kommentti tähän postaukseen. Kommentiksi käy ihan mikä tahansa, tervehdys, muutama sana tai vain ilmoitus, että olet siellä. Ilmianna itsesi.

Kesän ensimmäinen piknikretki.

Tänään tehtiin piknikretki pihanurmelle.

Sää oli mitä parhain, aurinkoinen, muttei kuitenkaan liian lämmin.

Neidillä oli eväinä maissinaksuja ja nokkamukissa pillimehua...

...ja äidillä salattia ja kahvia.

Lucasta saatiin muutama tosi hyvä kuva.

Tytöstä ei tullut ruohosipulin ystävää.

Kevät saa ihmeitä aikaan.

Viime päivinä en oo kamalasti kerinny tänne kirjoitella eikä kyllä ole ollut inspiraatiotakaan. Kamalasti olisi asiaa, mutta sitten kuitenkaan en tiedä mistä aloittaisin.

Tänään oli ihanan aurinkoinen ilma, mutta kuuma ei kuitenkaan ollut. Nautin suunnattomasti tällaisista ilmoista. En niin välitä kuumuudesta, sillä se saa miussa aikaan vaan huonovointisuutta ja jaksamattomuutta..

Tänään on mein tyttösen nimipäivät. Muutama onnittelukin on tullut :) Vielä eilen oli suunnitelmissa leipoa joku makea piirakka nimipäivän kunniaksi, mutta enpä sitten enää tänään jaksanutkaan. Ihanat aurinkoiset ilmat ja lämmin keli on saanu miut laiskuuntumaan.

Tällä viikolla oon saanu monen monta postcrossingkorttia. Kortteja on tullut läheltä sekä kaukaa. Tänään iloisesti yllätti Taiwanista tullut ihana kortti. Kortit piristää päivää mukavasti. Odotan jo innolla, että päästään kotiin ja pääsen itse noutamaan postin laatikosta. Tällä hetkellä mies tuo sen mukanaan töistä tullessaan, kun käy appiukon hakemassa raksalta. Joskus sitä osaa nauttia pienistä iloista ja postin hakeminen on niitä pieniä iloja, joista itse nautin :)

Kamerassa olisi vaikka mitä kuvia viime viikonlopulta. Käytiin perjantaina kaverin veneellä avaamassa veneilykausi ja tyttönenkin oli mukana. Ei tainnut neiti muistaa viime kesäisiä venereissuja. (Neiti oli kahden kuukauden ikäinen, kun oltiin viikonloppu veneellä. Kovin moni ei ehkä uskaltaisi lähteä niin pienen lapsen kanssa veneilemään. Itse en kadu hetkeäkään.)
Hyviä kuvia saatiin niin tytöstä kuin maisemistakin. Neiti nautti tosi kovasti, kun hiukset liehui ja näki maisemia. Odotetaan jo innolla kesää ja viikonloppureissua veneellä.

Huomenna, jos on yhtä nätti ilma kuin tänään, niin lähdetään neidin kanssa piknikille. Ihan pienelle vaan eli tuohon pihanurmelle. Pitää yrittää muistaa ottaa kamera mukaan niin saisi otettua kuvia talteen.

------------------
Ja niin.. Päätin laittaa ensimmäisen blogini, Suuren pienen elämäni, ainoastaan itselleni näkyviin. Kaipaan paikkaa, johon purkaa ajatuksia ja tuntemuksia, joita en uskalla kellekkään jakaa. Jospa saisin sinne kirjoitettua jotakin ja saisin mielessä pyörivät asiat pois päästä. Kroppa tuntuu nykyisin niin kamalan raskaalta, kun on paljon ajatuksia, joita tahtoisin jakaa jollekkin, mutta en kuitenkaan pysty/uskalla. En osaa luottaa keneenkään niin paljoa, että voisin estottomasti kertoa mikä mieltä painaa ja ajatuksissa pyörii. Toivottavasti lähiaikoina saisin sen verran aikaiseksi, että aloittaisin itseni purkamisen.

Sateenvarjoja.

100 pientä paljastusta minusta -postauksen yhteydessä lupailin joku kerta kaivella koneelta sateenvarjokuvia, joita oon rohmunnu. Nyt päätin sadepäivän iloksi tänne muutaman laittaa.

Näärännäppyjä ja luomirakkuloita.

Edellisen postauksen kommentit piristivät kummasti ja näyttivät, että tunnelin päästä kajastaa valoa. Olin nimittäin aika toivottomassa tilassa tän miun silmän kanssa ennen noita kommentteja. Kommenttien siivittämänä lähdin googlettamaan ja löysinkin Terveyskirjaston sivuilta aihetta käsittelevän artikkelin. Ilmeisesti tällaiset silmävaivat ovat aika yleisiä, mutta niistä ei vaan puhuta, joka on suuri harmi. Taidan suosiolla soitella jo huomenna terveyskeskukseen ja varata ajan keskiviikoksi. Jos tuo patti nimittäin oikeasti on joku näärännäppy niin olisi kiva saada pikimmiten antibioottikuuri niin pääsisi tästä eroon.


Oireet ja syyt
Näärännäppy (hordeolum) on äkillinen silmän ylä- tai alaluomen talirauhasen tulehdus. Luomen reunaan tai luomen sisään kehittyy melko nopeasti aristava, turvonnut kohta, jossa on punoitusta ja josta voi valua märkääkin. Punoitus ja turvotus voivat levitä koko luomeen, joka aristaa räpyttäessä.
Luomirakkula (chalazion) voi seurata näärännäppyä. Se on luomirauhasen tulehduksen, joka johtuu luomen rauhasen tukkeumasta. Luomirakkulasta puuttuvat äkillisen tulehduksen punoitus ja turvotus. Luomeen ilmaantuu näärännäpyn jälkeen tai joskus ilman ennakoivia oireita vähitellen suureneva, kovan tuntuinen patti. Se on yleensä kivuton, aristamaton ja rajoiltaan selvästi tunnettavissa. Luomirakkula on talieritteen ja tulehdussolujen täyttämä. Luomirakkulasta on erillinen artikkeli, ks. Luomirakkula.
 
Itsehoito  
Nääränäppy vaatii yleensä hoitoa antibioottitipalla. Sitä ei kannata ruveta puristelemaan, jotta tulehdus ei leviäisi. Luomirakkula taas paranee yleensä itsestään muutaman kuukauden kuluessa.
 
Milloin hoitoon
Selvästi punottavaa ja turvonnutta silmäluomea on syytä käydä näyttämässä lääkärille. Hoidoksi usein riittää antibioottia sisältävä silmävoide, mutta joskus luomen märkäpesäke voidaan joutua avaamaan.
Mikäli luomirakkula ei häviä noin kolmessa kuukaudessa tai se aiheuttaa jatkuvaa haittaa esimerkiksi painamalla silmää, on syytä hakeutua lääkäriin rakkulan tyhjentämiseksi. Kortisoniruiske rakkulaan saattaa myös olla tehokas.
Luomirakkula on lasten ja aikuisten tauti. Jos silmäluomiin ilmaantuu myöhemmällä iällä luomirakkulaa muistuttava kyhmy, lääkärin tarkastus luomikasvaimen poissulkemiseksi on tarpeen.


Artikkeli löytyy myös täältä.

Epämääräinen patti.

Oli ihan mukava herätä tänä aamuna, kun silmä oli turvonnut puoliksi kiinni. Muutaman päivän ajan miula on ollu silmän sisäkulmassa pieni patti, joka on näyttänyt finnin alulta. Viime yön aikana patti on kasvanut ja silmä on tosiaan puoliksi ummessa. Patti on enempikin sisäänpäin kasvanut kuin ulkona.  Tuo ei vaikuta millään tavalla ötökän puremalta enkä usko sen olevan siitepölyallergiantuotoksia. Kaverilta oli poistettu tänään päästä sormenpään kokoinen patti, jonka diagnoosi oli "tukkeutunut talirauhanen". Mietin, että voisiko miunkin kohdalla olla näin? Jos tuo patti ei ala ke-aamuun mennessä näyttää paranemisen merkkejä niin pakko lähteä käymään lääkärille näyttämässä.


---------------
Päätin laittaa gallupin pystyyn  kaikkien lukijoiden kesken asiasta, jota oon jo ihmetellyt pidemmän aikaa. Galluppiin voi tutustua sivussa olevasta Galluppi -palkista ja aikaa osallistua on sunnuntaihin asti.

Tämä ärsyyntyy...

...pian kaikkiin ihmisiin. Samat ihmiset kyselee koko ajan samoja kysymyksiä, joihin en osaa vielä antaa kunnollista vastausta. En osaa sanoa milloin päästään muuttamaan omaan kotiin enkä tiedä vielä tarkkaa päivää milloin ollaan Imatralle matkaamassa.

Tarkoitus siis kesäkuun alussa tehdä reissu kotikonnuille Imatralle niin, että mie meen muutamaa päivää aiemmin ja mies tulee tytön kanssa sitten jälkeenpäin. Saan viettää muutaman päivän irrallista elämää ja nauttia yksinolosta sekä ystävistä. Voi kyllä kohta olla, että jätetään koko reissu tekemättä. Pääsisi paljon helpommalla, kun ei tarvitsisi vastailla yhtään kenenkään kysymyksiin.

Raksapäivitystä.

Mies toi tuliaisia raksalta.

Uusia kuvia paikallaan olevista listoista.

Kuvat on siis otettu tänään 16.05.2010

 

 

 

 

 

Pihakuvia.

Lumien ollessa vielä maassa lupauduin kuvaamaan mein pihaa,

kunhan lumet sulavat.

Lumet ovat saaneet kyytiä aikoja sitten, 

mutta olin unohtanut koko lupaukseni.

Onneksi muistin sen torstaina raksalla ollessa,

joten tässä nyt näitä pihakuvia.

Kuvaa pihatieltä.

Lähempi tarkastelu paljastaa pihan siivottomuuden.

Ehkä sana "siivoton" ei riitä...

...vaan sana "kaaosmainen" kuvaisi paremmin.

Piha on aivan karseassa kunnossa,

mutta elättelen toiveita siististä pihasta.

Tänä kesänä pihaa lähinnä siivotaan,

ja keskityn kukkien laittamiseen ruukkuihin ja laatikoihin.

Vuoden päästä sitten mietitään kukkapenkkien paikkoja,

nurmikon kasvattamista ja pihakivetyksiä.

Kuvia raksalta.

Luvassa melko tuoreita raksakuvia,

jotka otettu 13.05.2010

Kokonaiskuvaa uunin edustan laatoituksesta,

joka jatkuu eteisaulaan.

Laatoituksen ja muovimaton reunakohta laitettu siististi.

Yleiskuvaa keittiöstä.

Kuvaa vessasta ennen maalaamista.

Mies vessaa maalailemassa.

Mies päätti sitten maalata uunin seinänkin...

...ja tässä näkyy paremmin värierot.

Mitäs sanotte?

Tänään...

...oltiin raksalla.
...otin tuoreita kuvia remontin edistymisestä...
          ...ja keittiökalusteista.
          ...otin myös lupaamani kuvat pihakaaoksesta.

Huomenna...
...mennään miehen kanssa Kuopioon tarvikeostoksille...
          ...ostamaan mm.  listoja.
...pikkuneiti jää reissun ajaksi isovanhemmille hoitoon.
...illalla jos jaksan laitan tänne ottamani kuvat...
           ...jotta näette missä mennään.

Haaste...

...kaikille blogini lukijoille! 

Eli haastan kaikki blogini lukijat paljastamaan itsestään 100 pientä asiaa. 

Jos oot paljastuksesi tehnyt jo niin hyvä, 

mutta ne jotka eivät ole, 

niin nyt suunnittelemaan ja naputtamaan paljastuksia blogiinsa :)

Aivan ihanaa kevätpäivää kaikille!

Kuva täältä.

Uutta elektroniikkaa.

Sain tänään uuden puhelimen. Puhelin on miehen työpaikan vanha esittelypuhelin, joten ei oo ihkauusi, mutta eipä sitä ole kyllä montaa kertaa käytetty, joten.. Miulle se kuitenkin on uusi, joten uutena siitä puhun :D Mies oli puhelimen voittanut työpaikan arvonnasta ja päätti lahjoittaa sen miulle. Mies sai vastikään (itse asiassa eilen) tilaamansa Applen iPhonen, joten hänellä ei ole tarvetta uudelle puhelimelle. Varsinaisesti en miekään uutta puhelinta tarvitse, mutta onpahan nyt ainanki toimiva varapuhelin, jos tulee joskus sellaiselle tarvetta.

 Niin.. Siis miulla on nyt uusi puhelin, jonka käytön opettelu saattaa viedä päivän tai kaksi, parhaimmassa tapauksessa viikon. Alla kuvaa uusista puhelimista.

 

Kaikki elekrtoniikkavempaimet vierekkäin.

 Miehen uusi, oma uusi ja vanha.

100 pientä paljastusta minusta.

1. Toinen nimeni on Hannele.
2. Pelkään pimeää enkä tykkää yhtään kävellä pilkkopimeässä ulkona.
3. Pelkään myöskin aivan tajuttomasti hämähäkkejä. Ne on ällöttäviä.
4. Olen alkanut tytön syntymän jälkeen pitämään vaaleanpunaisesta vaikka omaan vaatekaappiini sen värisiä vaatteita tuskin tulee.
5. Tulee kausia jolloin voisin tehdä samaa asiaa koko ajan ja tällä hetkellä on menossa "istutaan tietokoneella" -kausi.
6. Mieheni ei tykkää tästä, sillä tosiaankin se koko ajan tarkoittaa sitä. 
7. Haaveilen pikkukoirista vaikka tiedän että mieheni ei meille niitä halua ja vaikka tahtoisin koiran, jolle voi syöttää ruuan tähteitä (pikkukoirilla kun mene vatsa niin hirmuhelposti sekaisin).
8. Osaan olla halutessani todella ilkeä muita kohtaan, mutta miellyttämisenhaluni estää tämän piirteen aika usein.
9. En myöskään osaa sanoa ihmisille vastaan. Tilanteen päällä ollessa menen ihan lukkoon ja vasta jälkeenpäin mieleeni alkaa tulla sanoja/lauseita, jotka olisin tilanteessa voinut sanoa.
10. Miulla on huono itsetunto, joka juontaa juurensa koulukiusaamiseen ja ihmisten luottamuksen pettämiseen.
11. Koska ihmiset ovat niin usein pettäneet luottamukseni miun on todella hankala rakentaa uusia syviä ihmissuhteita ja kuvittelen uusien tuttavuuksien/kaverien jossakin vaiheessa pettävän luottamukseni tai jättävän miut kuitenkin yksin.
12. Pelkään yli kaiken yksin jäämistä. 
13. ...ja tällä "yksin jäämisellä" tarkoitan, että kaikki ihmiset hylkäisi miut  tai että olisin yksin koko maailmassa.
14. ...etenkin pelkään, että rakkaimmat ihmiset hylkäisi miut.
15. Tarvitsen puolisoltani paljon huomiota, hellyyttä ja osoituksia siitä, että miusta välitetään.
16. Vielä ennen esikon syntymää luin erittäin paljon, mutta sen jälkeen se on alkanut jäädä hiukan vähemmälle. Lukeminen on miun tapa päästä hetkeksi jonnekkin muualle.
17. Oon lukenu lyhyen elämäni aikana lukemattomia tuhansia kirjoja. 
18. Tykkään Anne Geddesin postikorteista.
19. Aloittelen vihdoin ja viimein postcrossingia, josta oon haaveillut kauan. En vaan oo saanu aikaiseksi aloitettua sitä.
20. Välillä tulee aina päiviä jolloin en saa aikaiseksi yhtään mitään.
21. Tykkään tiskaamisesta. Se vaan on jotenkin niin kumman terapeuttista.
22. Tahtoisin osata piirtää.
23. ...ja soittaa jotakin soitinta. Piano, basso tai sello olis kivoja.
24. Kesäisin voisin elää pelkällä mehujäällä.
25. Tilaan Kaksplus -lehteä.
26. Meille tulee myös Aku Ankka, Tieteen kuvalehti ja Hyvä terveys. 
27. Ilman viikottaista Aku Ankkaa viikko tuntuu jotenkin tyhjältä. 
28. Pikkuneiti täyttää toukokuussa 11kuukautta ja imetän vieläkin, tosin vaan öisin.
29. Tykkään kirjoitella kalenteriini kaikkia pikkujuttuja, kuten "kävin lenkillä", "ulkona on ihana ilma", "muista äitienpäiväkortit" etc.
30. En tykkää haravoimisesta. Joskus tykkäsin enkä tiedä minkä takia en enää tykkää.
31. Pyykinpesu on kivaa. Mies aina vinoilee, jos hää työpäivänsä jälkeen kysyy miten miun päivä on menny ja saa vastauksen "pesin pyykkiä", sillä pyykkikonehan sen työn tekee enkä minä.
32. Tykkään myöskin tuoksutella puhtaita vaatteita. Puhtaan pyykin tuoksu on jotakin niiiii-in ihanaa.
33. Tykkään myöskin puhtaan vauvan tuoksusta.
34. En ymmärrä ihmisiä, jotka silittävät aivan kaikki vaatteensa alusvaatteita myöten. Itse silitän vain ja ainoastaan pakolliset, eli juhlatamineet. Joskus saattaa tulla silitysinnostuksia, jolloin silitän kaikki mitä käteen sattuu, mutta ne päivät on harvassa.
35. Ala-asteen toiselta luokalta asti oon kirjoittanut etanapostia eli siis kirjeitä. Yhdessä vaiheessa miulla oli yli 40 kirjekaveria (eikä tuo määrä tuntunut miltään!) ja kirjoitin joka päivä vähintään yhden kirjeen. Yritän pitää edelleen kiinni tästä harrastuksesta, sillä kirjeiden kirjoittaminen on kivaa ja terapeuttista. Tykkään myöskin ilahduttaa ihmisiä kirjeilläni. Tykkään myös saada kirjeitä ja pitkät kirjeet on ihan parhaita.
36. Tykkään viherkasveista ja tahtoisinkin kokeilla vaikka minkälaisten kukkien ja kasvien kasvattamista. Sillä ei ole väliä saanko pidettyä kasvit hengissä vai en. Kokeilunhalua löytyy kyllä vaikka muutama kasvi kuolisikin. Tällä hetkellä sormia polttelee orkideojen kasvattaminen, mutta hankin ensimmäisen orkideani vasta sitten kun päästään omaan kotiin.
37. Raskauden aikana painoni nousi n.15kg enkä ole vieläkään päässyt niistä eroon. Täällä appilassa asuessa ei ole ollut intoa liikkua, jonka takia ne kilot on jääny mukaan roikkumaan. Kunhan kotiin päästään niin aloitan itseni kiinteyttämisen ja painon pudottamisen.
38. Ikinä en ole varsinaisesti harrastanut liikuntaa vaan miun liikkuminen on ollut ennemminkin hyötyliikuntaa. Tykkään kävellä ja fillaroida paikasta toiseen.
39. Tahtoisin aloittaa kauan unohduksissa olleen ratsastamisen. Oon harrastanut ratsastusta viitisen vuotta, mutta sitten yhtäkkiä lopetin, kun muutettiin toiselle paikkakunnalle. Rahaa vaan ei ikinä tunnu olevan "tarpeeksi" enkä oo löytäny kivaa tallia, jolla tahtoisin alkaa ratsastaa.
40. Miulla on tapana jättää asioita kesken vaikka tykkäänkin tehdä asiat kerralla valmiiksi.
41. Tykkään ja nautin ihmisten auttamisesta. En osaisi olla, jos en saisi auttaa ihmisiä. 
42. Oon erittäin empaattinen ihminen.
43. Miulla ei oo minkäänlaista ammatillista koulutusta. 
44. Oon opiskellut puoli vuotta merkonomi -linjalla ja muutaman lähihoitajaksi, mutta jätin molemmat kesken. Merkonomi -opinnot jäivät kesken, koska olin opiskelemassa sitä pakosta enkä omasta mielenkiinnostani. Lähihoitaja -opinnot Savonlinnassa jäivät kesken, koska miulla oli aika vaikea masennusvaihe silloin meneillään ja mein ukko raahasi miut puoli pakolla Espooseen asumaan hänen kanssaan.
45. Ei olla juuri missään tekemisissä mein ukon (siis isäni) kanssa eikä mein pikkuneiti tule näkemään isoisäänsä niin kauan kuin se on miusta kiinni.
46. Tahtoisin jatkaa lähihoitaja -opintoja, mutta epäilen jaksaisinko sitä henkisesti.
47. Miulla ei oo ajokorttia.
48. Kunhan joskus saan ajokortin niin aion mennä kouluun ja opiskella itselleni ammatin.
49. En osaa vielä sanoa mitä tahtoisin opiskella, mutta kosmetologina ja perhepäivähoitajana olo kiinnostaisi.
50. Ollaan erittäin läheisiä äitini kanssa. Välillä hää ei edes tunnu äidiltä vaan ennemminkin ystävltä, joka on ehkä hyvä sekä huono asia.
51. Miulla on 5 pienempää sisarusta, joista vanhin on 17 ja nuorin täyttää syksyllä 2.
52. Nuorin heistä ei itseasiassa ole kuin puolikas pikkuveli, mutta pidän häntä ihan täytenä.
53. Miulla on myös heidän lisäksi toinen velipuolikas (isäni puolelta) sekä kaksi "siskoa", jotka ei oo miulle minkäänlaista verellistä sukua, mutta silti pidän heitä siskoinani (äidin nykyisen miehen entisestä avioliitosta).
54. Voimme päätellä ettei äitini ole kovinkaan vanha :D Hää täyttää syksyllä 41.
55. Eli äitini on synnyttänyt miut samanikäisenä kuin itse synnytin oman tyttäreni.
56. Tahtoisin oman pienen kasvihuoneen, mutta tiedän etten jaksaisi hoitaa sitä kuitenkaan.
57. Tykkään kun asiat on järjestyksessä ja omilla paikoillaan.
58. Rrrakastan Fazerin hasselpähkinäsuklaata. Siis sitä, jossa on kokonaisia hasselpähkinöitä.
59. Miulla on pienoinen vauvakuume, mutta en kuitenkaan tahtoisi vielä toista, Saa nähdä miten kovaksi vauvakuume yltyy, kun kesällä syntyy lähipiiriin vauvoja ;D
60. Mieheni mielestä oon joidenkin asioiden suhteen erittäin turhamainen ja hää inhoaa sitä. Omasta mielestäni en oo niiin turhamainen kuin mieheni väittää vaan ennemminkin sanoisin, että jotkut asiat vaan kiinnostaa miuta enemmän kuin miestäni. Tarkoitan nyt kasvojenpuhdistusrutiinejani etc. muuta "turhamaista". :DD
61. Tahtoisin matkustella ja nähdä maailmaa. Tahtoisin käydä Pariisissa, Roomassa, Egyptissä, Islannissa, Välimerellä, Brysselissä.. 
62. Tahtoisin myös kierrellä kaikissa ihanissa ja kuuluisissa museoissa ja taidenäyttelyissä, mutta mies ei oo kovinkaan innostunut ajatuksesta. Eli tälle reissulle mies ei ole lähdössä mukaan ellei saa istua jossakin terassilla etc. sen aikaa kun itse kiertelen noita museoita :D
63. Tahtoisin myös käydä joskus sukeltelemassa jossakin koralliriutalla.
64. En oo ikinä käynyt kaukana ulkomailla. Miun ulkomaanreissut rajoittuu Venäjään, Ruotsiin ja Ahvenanmaahan. Venäjällä oon joskus aikoja sitten käynyt mein ukon kanssa. Ruotsissa ja Ahvenanmaalla käytiin kuudennen luokan luokkaretkellä.
65. Oon kotihiiri, mutta tykkään olla kotona. Välillä tulee tottakai kausia, jolloin menojalkaa vipattaa ja tahtoo nähdä uusia ihmisiä, mutta mieluummin istun iltaa kotona hyvän kirjan parissa kuin kukun perjantai-iltana baareissa.
66. En oo ikinä varsinaisesti tykännyt juomisesta tai baareissa käymisestä. Onhan se ihan kivaa silloin tällöin (lue paaaljon harvemmin kuin kerran kuussa) muttei sitä aina jaksa.
67. ...josta päästäänkin siihen, että en oo ikinä varsinaisesti ymmärtänyt ihmisiä, joiden on päästävä baareihin jokaikinen viikonloppu. Vielä vähemmän ymmärrän ihmisiä, joiden on päästävä baareihin keskiviikkoisin, perjantaisin JA lauantaisin.  Mikä siellä baarissa oikein viehättää? 
68. Saatan nauttia sillojn tällöin saunan jälkeen yhden siiderin tai lonkeron, mutta aika usein se jää siihen yhteen.
69. En tykkää oluesta. Joskus miehen ostaessa jotakin uutta merkkiä saatan maistaa ja todeta, että sekin on yhtä pahaa kuin kaikki muutkin oluet.
70. ...josta päästään siihen miltä olut miun mielestä maistuu. Miun mielestä se nimittäin maistuu aivan samalta kuin nuoltavat postimerkit eli pahalta.
71. Moni on nauranut tuolle miun makuluonnehdinnalle :D
72. "Makuluonnehdinta" on aika hassu sana.
73. Tykkään katsoa hyvää elokuvaa hyvässä seurassa pikku naposteltavan kanssa. Kuka ei tykkäisi?
74. Viimeeksi oon kattonu DVD:ltä elokuvan Paholainen pukeutuu Pradaan.
75. ...ja se tapahtui pari päivää sen jälkeen kun ko. leffa tuli telkkarista.
76. Tahtoisin olla kotona tyttären kanssa niin kauan kuin vaan mahdollista (eli siihen asti että tyttö täyttää 3v.), mutta mies ja pankkitili olisi vähän sitä mieltä, että syksyllä olisi mentävä jonnekkin töihin.En tahtoisi kuulla hoitopaikasta mitä tyttö on oppinut vaan tahtoisin olla itse todistamassa näitä uusia juttuja. Lapset on kuitenkin niiiii-in vähän aikaa pieniä.
77. Tästä syystä tahtoisin toisaalta tulla jo nyt raskaaksi vaikka epäilen että miun mielenterveys ei välttämättä kestäisi vielä toista lasta. Jos tulisin raskaaksi nyt niin ei tarvitsisi miettiä töihin menemistä, tytön hoitopaikka-asioita ja saisin hyvällä omalla tunnolla jäädä kotiin.
78. ...mutta sitten toisaalta en kuitenkaan tahtoisi toista lasta vielä tässä vaiheessa. Olisi paljon mukavempi, että tyttö kasvaisi ensin taaperoiän yli, jotta ei olisi kahta taaperoikäistä samaan aikaan. Luulen, että kahden taaperoikäisen kanssa voisi olla aika rankkaa + miun masennukset päälle niin..ei ehkä hyvä.
79. Mutta odotellaan nyt, että päästään kotiin muuttamaan ja että tilanne asettuu ja rauhoittuu. Katsotaan ja pohditaan sitten uudelleen kaikki vaihtoehdot :) Tällä hetkellä on kuitenkin niiii-in hankala arvoida omaa jaksamistaan yms. kun asumistilanne on niin poikkeuksellinen.
80. Olen iltavirkku ja aamuntorkku. Tästä syystä saan parhaimmat ideat yleensä yöaikaan muiden nukkuessa :D
81. ...josta muistuikin mieleeni eräs tapaus raskausaikanani. Olisikohan raskausviikkoja ollut siinä 30 hujakoilla, kun eräänä yönä en saanut nukutuksi, joten päätin siivota jääkaapissa perkausta odottavat muikut. Kello kolmen maissa mies sitten heräsi kalan hajuun ja tuli keittiöön ihmettelemään mistä se tulee ja voitte kuvitella sitä ihmetyksen määrää "minkä takia siivoat noita muikkuja keskellä yötä?". Yritä siinä sitten selittää, että en saanut unta ja tuli inspiraatio siivota muikkuja :DD
82. Käyn joka päivä suihkussa. En osaa olla, jos jätän yhdenkin päivän välistä.
83. Tahtoisin asua "melkein maalla" eli ei "ihanihan maalla" eikä "ihanihan kaupungissa", vaan jotakin siltä väliltä :D
84. Rupean yleensä selittämään asioita vaikken olisi ajatellut niitä vielä ihan loppuun asti, joka aiheuttaa sen, että en osaa selittää asioita ajattelemallani tavalla.
85. Sanon mitä ajattelen, mutten ajattele mitä sanon. Tää johtaa miut yleensä aikamoisiin tilanteisiin ja oon saanu monet ihmiset loukkaantumaan sanomisistani tämän takia. 
86. ...onneksi silti useimmat ihmiset on ottanu asian niin, että se kuuluu miun persoonaan.
87. Joskus hamassa tulevaisuudessa, kun rakennetaan autotalli, niin miulla on haaveena rakentaa sinne pikkuinen talviasuttava huone jyrsijöille. Tähän huoneeseen tulisi muutama kani ja marsu sekä mahdollisesti chincilloja :)
88. Miulla on ollut lemmikkihiiriä ja hamsteri, joista viimeisimmät kuolivat viime kesänä.
89. ...kunhan tyttö on hiukan isompi niin aion ottaa meille uuden hamsterin :)
90. Tahtoisin ottaa lävistyksen huulen alapuolella olevaan kuoppaan (Miksikö sitä kuoppaa ylipäätään edes sanotaan?) ja joskus aion tämän toteuttaa.
91. Tahtoisin myös tatuoinnin, mutta miula ei oo minkäänlaista hajua minkä tahtoisin tai minne. Tahtoisin ottaa sen ehkä nilkkaan tai ranteeseen, mutta oon kuullut että niihin kohtiin tatuoinnin ottaminen sattuu aika paljon, joten oon alkanu harkita asiaa uudelleen.
92. Tahtoisin myöskin kasvattaa pitkät hiukset ja muutaman vuoden oon yrittänykki, mutta en vaan oo malttanu kasvattaa tarpeeksi :D
93. Miula on joskus ollut puoleen selkään yltävät hiukset. Viimeeksi seiskaluokalla miuton nähty pitkissä hiuksissa, jonka jälkeisenä kesänä leikkautin puolet pois.
94. Viihdyn lyhyissä hiuksissa, mutta tahtoisin silti kokeilla miltä pitkät hiukset tuntuu, kun en muista minkälaista on olla pitkissä hiuksissa. Olisihan se kätevä, kun aamulla voisi vaan harjata ja laittaa ponnarille.
95. Tällä hetkellä miun hiukset on väriltään vaaleat, jollaisiksi nää värjättiin joulun aikoihin. Tottakai näitä on värjätty sen jälkeen, mutta väri on pysyny samana. 
96. Tätä ennen miun hiukset on ollu pitkälti punaset ja punaisista hiuksista tykkään tooooosi paljon. Suunnitelmissa olisi kesällä (tai viimeistään syksyllä) värjätä takaisin punaiseksi ja monesti oon kaupassa punaista väriä hypistellytkin, mutta yritän pitää tätä vaaleaa nyt niin kauan kuin vaan maltan.
97. Tykkään värjäillä hiuksiani sekä muiden hiuksia. Joku "viehätys" hiuksissa on, jonka takia tykkään niistä niin paljon ja aina vastaan tulevissa ihmisissä katson ensimmäiseksi hiuksia. Miun mielestä hiukset kertoo aika paljon ihmisestä. 
98. Tykkään myös sateenvarjoista vaikken yhtään sellaista omistakkaan. Tällä hetkellä etenkin kuvat, joissa sateenvarjo on jollakin tavalla läsnä, viehättävät. Miulla onkin koneella jonkun verran kuvia, joissa sateenvarjot esiintyvät ja joskus voisin ehkä postauksenkin aiheesta tehdä.
99. Ihmiset pitää miuta täysheterona, mutta oikeasti oon bi. Oon tienny sen aina, mutta vasta viimeaikoina oon alkanu hyväksyä ja sisäistää sen. Itseasiassa miulla oli jonkinlainen kriisi tuossa jokunen aika sitten tämän takia.
100. ...tiedän, että joillekkin ihmisille tuo tuli yllätyksenä. Oon miettiny, että jossakin vaiheessa miun on "avauduttava" aiheesta julkisesti ja oikeastaan tää 100:n kohdan postaus tulikin siitä hyvään saumaan. 
 

Ja nyt aion kysyä lukijoilta, joita tiedän blogillani olevan, 

että onko teillä postausehdotuksia tai jotakin kysyttävää ?

Molempia otetaan vastaan ilomielin :)

Raksakuvia, osa å.

Nyt, kun muistan, laitan uusia raksakuvia.

Nämä on otettu 04.05. eli ovat viikon vanhoja.

Sen jälkeen on raksalla kerinnyt tapahtua paljon,

esim. keittiökalusteet ovat jo paikoillaan,

mutta valitettavasti viimeeksi käydessäni en muistanut ottaa kuvia.

Pitää kysellä onko miehellä puhelimessaan kuvia

tai pitää muistaa kuvailla seuraavalla kerralla siellä käydessä.

Eteisaulan lattia laatoitettuna ja saumattuna.

Lattiamatto liimattuna paikoilleen...

...ja keittiökalusteiden osia hujanhajan.

Kuvaa keittiökaakeleista.

Kuvia kamerasta ja nakkipiiloja.

Pikkuneiti legolaatikossa.

Miehen syntymäpäivälahja meiltä.

Neidillä päällä lammasmekko huutiksesta, koko 80.

Viime torstaina nähtiin kevään ensimmäiset leskenlehdet.

Pikkuneiti jälleen laatikossa,

jalassa uudet Barbababa -housut.

Lauantai-iltana tehtiin lihapyörykkäpiiloja.

Itse tykkään enemmän nakkipiiloista.

 

Nakkipiilo -taikina:

2,5dl vettä

1/2pss kuivahiivaa

n.6dl vehnäjauhoja

1tl suolaa

1/2tl sokeria

1/2dl öljyä

Lämmitä vesi 42 asteiseksi eli hiukan kädenlämpöistä lämpimäksi.

Sekoita veteen kuivahiiva, sokeri ja suola.

Lisää jauhot välillä sekoitellen.

Lisää taikinaan öljy ja vaivaa hyväksi.

Lisää tarvittaessa jauhoja.

Taikinan pitäisi irrota helposti astiasta ja käsistä.

Anna kohota liinan alla 25minuuttia.

Paista nakkipiilot 225asteessa, 15-25minuuttia.

Purkaus.

Ajattelin tämän postauksen verran käsitellä vielä tuota Äitienpäivää, jonka jälkeen yritän haudata ja unohtaa koko jutun. Voipi olla, että ensi vuonna ei meillä Äitienpäivää vietetä ollenkaan vaan häivyn jonnekkin maan alle.

PaaPii sanoi...
Hyvää äitienpäivää Regret! Kaikesta huolimatta. Kyllähän se äitienpäivän juhlistaminen on miehen vastuulla! Eihän lapsi opi sitä muuten viettämään eikä osaa itse vielä moneen vuoteen vaikka varmasti tahtoisi. Ja onhan mies sinut lapsensa äidiksi valinnut ♥

Sanna sanoi...
Miun mielestä se on miehen "velvollisuus" muistaa ja huomioida tuollaiset asiat. Se kuitenkin kertoo, että ajattelee toista ja välittää toisesta. Mie olisin myös katkera. Sie olet hyvä äiti, ja ansaitset kiitosta sen johdosta aivan niin kuin muutkin äidit saavat. Kumma, että siun anoppia kyllä muistettiin, mutta ei siuta. Kannattaa jutella miehen* kanssa tuosta asiasta. Monesti (tai lähes aina) asiat selvenevät niin! Hyvää äitienpäivää kuitenkin siulle! :)

Sanna sanoi...
Miun mielestä ei myöskään pidä koskaan "tyytyä" asioihin! Oli kyse tästä tai jostain muusta. Joten kannattaa ottaa härkää sarvista ja kertoa omista tunteista ja ajatuksista. Ne on tärkeitä!
  
MarJa sanoi...
Meillä mies ihmetteli miksi äitienpäivänä pitää lähteä mummon luo kahville ja kukkia viemään. Tavat tuntuvat tosiaankin olevan hyvin erilaisia.
 
     -Kiitos teille ♥ Kommenttien lukeminen antoi paljon voimia. Mies joskus ehdotti, että hää voisi pikkuneidin 1v.-syntymäpäivän aikoihin tuoda miulle ruusun sen kunniaksi, että vuosi sitten synnytin mein tyttären. Teilasin kuitenkin idean sillä, että tahdoin päivän olevan pikkuneitiä varten. Eilen sitten tajusin, että Äitienpäivähän nimenomaan on sitä varten, että juhlistetaan äitiä tämän saavutuksista ja synnyttämisestä. Kun mainitsin asiasta miehelle niin tämä kimpaantui ja sanoi miun olevan itsekäs, kun aina "pitäisi mennä miun sääntöjen mukaan", kuten hää asian ilmaisi. Hämmennyin kovasti tästä odottamattomasta kommentista. Mies ei halua, että mie häntä muistaisin Isänpäivänä, koska hää ei ole miun isä, josta syystä hänenkään ei tarvitse miuta muistaa. Hän ei myöskään tahdo, että häntä muistetaan syntymäpäivänä, josta syystä hänenkään ei välttämättä tarvitse miuta muistaa.

Tänään sain kuulla kälyltä, että hää luuli keittiönpöydällä olevan punaisen ruusun kuuluvan miulle. Vastasin hänelle että enhän mie oo saanu minkäänlaista Äitienpäiväruusua vaan ruusu on appiukon anopille antama. Jopa kälyä ihmetytti ettei mies ole muistanut miuta. Lanko taas ihmetteli, että minkä takia miehen pitäisi miuta muistaa, kun en oo hänen äiti. En jaksanut alkaa vääntää rautalangasta vaan annoin asian olla.

--------------------------------------------
Eräs ystävä soitti äsken. Purin hänelle koko Äitienpäiväjupakan sekä muutenkin sydäntäni ja heti tuli paljon helpompi olla. Onneksi on olemassa ystäviä, joille voi aina silloin tällöin purkaa sydäntään ♥

--------------------------------------------
Oon aivan mielettömän väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Alan olla ihan täynnä täällä anoppilassa asumista ja eilinen Äitienpäivä vain lisäsi miun väsymystä. Oon myöskin erittäin turhautunut ja kiukkuinenkin oon ollut jo pidemmän aikaa.  Toivottavasti tää helpottaisi ennenkuin miun jaksaminen tulee tiensä päähän ihan kokonaan, johon ei ole enää kovinkaan pitkä matka.

Aiemmin on ollut miehen kanssa puhetta, että koska hänellä on Helatorstain takia pitkä viikonloppuvapaa (to-su) niin silloin viimeistään tahdon vieroittaa tytön yötissistä. Odotan jo kuin kuuta nousevaa loppuviikkoa, jolloinka ajankohta tähän olisi. Odotan, että pääsen majoittumaan aittaan ja nukkumaan kokonaisia öitä. Jännityksellä odotan muistaako mies tätä ollenkaan vai tekeekö hän sen, että ilmoittaa "ettei voi valvoa tytön kanssa, kun pitäisi jaksaa olla seuraavana päivänä raksalla" jnejne. En ihmettelisi yhtään tuota jälkimmäistä. Miehän se meillä oon, joka aina "saa" valvoa tytön kanssa öisin, koska oon päivisin hänen kanssaan kotona. Voin nukkua sitten päivällä tytön nukkuessa päiväunia, mutta jos nukun päivällä pienet unet niin miut haukutaan anopin (sekä jopa miehen) toimesta pystyyn siitä kuinka huono ihminen oon "normaali terve ihminen kun pystyy olemaan nukkumatta päiväunia ja selviää vaikka kuuden tunnin yöunilla". Tottakai valvon tytön kanssa, jos miehellä on seuraavana päivänä töitä, sillä pitäähän hänen olla virkeänä töissä, jotta saa tienattua leipää pöytään, mutta miusta on kohtuutonta jos mie joudun valvomaan tytön kanssa ja siltikään en saa olla edes pientä hetkeä päivällä pitkälläni. Miustakin olisi ihana nukkua joskus edes yksi kokonainen yö niin ettei tarvitsisi kertaakaan nousta sängystä tai ettei tarvitsisi huolehtia mistään muusta kuin omasta nukkumisestaan. Kaipaan "vastuuvapaata" eli edes pientä hetkeä, jolloin miun ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni.

Kohta taitaa tulla itku. Viimepäivinä se on tehnyt tuloaan monesti, mutta en ole antanut sille valtaa. Enää en jaksa taistella vastaan.

Äitienpäivä.

Blogissa on ollu melko hiljaista viimeisen viikon aikana, sillä oon ollut hirmuisen väsynyt eikä aikaa kirjoittamiseen ole ollut. Tiistaina ja perjantaina oltiin koko päivä neitisen kanssa Suonenjoella, joka tarkoittaa sitä että niinä päivinä herättiin 06:15, kyyti lähti 07:00 ja kyyti takaisin lähti Suonenjoelta 16 jälkeen. Pitkiä päiviä enkä oikeen oo vieläkään niistä "toipunu". Jospa se tästä kuitenkin ja jaksaisin lähipäivinä jotakin kirjoitellakkin. Kuviakin olisi kamera puolillaan, joita tänne voisi laittaa kunhan saa aikaiseksi.

Ihanaa valkoista -blogin Hyvän äitiyden mitta? -tekstin siivittämänä lähdin itsekkin pohtimaan, että milläkö hyvä äitiys mitataan. Miten mitataan, että joku toinen on parempi äiti kuin toinen? Millä perusteella ihminen tuomitaan huonoksi äidiksi, kun taas joku toinen aivan samanlainen äiti lasketaan hyväksi äidiksi?

Meillä on täällä appilassa juhlittu tänään anopin äitienpäivää, mutta itse en ole saanut minkäänlaista muistamista osakseni. Kukaan ei ole onnitellut, en ole saanut kukkia enkä muitakaan "lahjuksia". Kälyn kanssa jopa eilen leivottiin tänne äitienpäiväkakku, josta siitäkään ei ole tullut kiitosta. Neljältä ihmiseltä oon saanut äitienpäivätoivotukset, joista yksi on ollut mein ukko, jonka kanssa ei olla juurikaan tekemisissä saatika väleissä. Miusta on aika paljon, että hää muistaa onnitella! Jollakin tavalla oon erittäin katkera, ettei minuu olla muistettu, mutta sitten taas toisaalta mietin, että onko miula oikeus olla katkera tällaisesta asiasta? Tyttö ei osaa vielä toivottaa hyvää äitienpäivää eikä miehen velvollisuus ole sitä tehdä. Silti olisin iloinen, jos mies olisi edes muistanut toivottaa aamulla "Hyvää äitienpäivää" tai kysynyt "miltä tuntuu olla äiti äitienpäivänä?", mutta kun ei niin ei.. Mies on ottanut kannan, että koska en ole hänen äitinsä niin hän ei miuta myöskään muista.

Minua ei kyllä muisteta miehen osalta myöskään nimipäivänä, eikä naistenpäivänä, ja juuri ja juuri syntymäpäivänä. Itse taas tykkään muistaa miestä tytön puolesta isänpäivänä, syntymäpäivänä tottakai ja nimipäivänäkin, sillä meillä kotona on muistettu sankareita myös silloin pienilla kahvituksilla. Onko miun tottumukset vaan yksinkertaisesti niin outoja ettei mies osaa muistaa? Itse teen toiselle sen mitä tahtoisin tehtävän itselleni, joten tottakai muistan miestäni vaikkei mies mitään muistamisia tahtoisikaan. En ymmärrä miksei mies voi muistaa miuta vaikkei tahdokkaan itseään muistettavan.

Tää päivä on siis mennyt sekä sään että fiiliksen puolesta ankeissa merkeissä.  Mitä pidemmälle päivä on kulunut niin sitä enemmän oon katkeroitunut ja tummia pilviä kerääntyny pään yläpuolelle. Oon surullinen sekä ehkä alakuloinenkin. Ja kaiken keskellä jaksan miettiä, onko miulla oikeus olla katkera ja surullinen vai oonko vaan yksinkertaisesti tyhmä, joka odottaa liikoja?


Kaikesta huolimatta tahdon toivottaa Hyvää Äitienpäivää kaikille niille, jotka itsensä äidiksi tuntevat ♥ Muistakaa muistaa välillä myös itseänne, sillä te todellakin ansaitsette sen.


Edit: Mies ihmettelee, että minkä ihmeen takia oon ollut koko päivän hirmu äreä, mutta ei osaa sitten yhtään itse laskea yhteen 2+2. Ihmetelkööt. 

Edit 10.05.: Olinpa ajattelematon tätä kirjoittaessani. Nimittäin perjantaina käytiin miehen töiden jälkeen Kuopiossa, joten päivä venyi aaaika pitkäksi. Vasta iltakahdeksan jälkeen oltiin anoppilassa. Onneksi tytöllä ei kuitenkaan niii-in pitkä päivä ollut, sillä hää lähti neljän maissa appivanhempien kyydissä, kun me jatkettiin matkaa Kuopioon. Kuopion reissusta ja ostoksista lisää myöhemmin.

Lapsettomien lauantai.

Lapsettomien lauantaita on vietetty vuodesta 1994. Seuraavaksi Lapsettomien lauantain tiedote, joka on napattu täältä.

"Lapsettomuus ei parane hedelmöityshoidoilla
Lapsettomien lauantaita vietetään 8.5.2010. Teemapäivää viettämällä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry haluaa muistuttaa, että vanhemmuus ei ole kaikille itsestään selvää ja ettei lapsiperhe ole ainoa perhemuoto. Päivää on vietetty vuodesta 1994 lähtien ja vuonna 2009 se laajeni Simpukka-viikoksi.

Monenlaisia lapsettomia
Joka viides pariskunta kohtaa tahattoman lapsettomuuden – sen, ettei toivottu raskaus ala vuoden kuluessa.  Tulevaisuudessa lapsettomuuden arvellaan yleistyvän. Lapsettomuus koskettaa sekä miestä että naista. – Usein tahaton lapsettomuus samastetaan hedelmällisyyshäiriöön. Lapsettomuudessa olennaista on  kokemus lapsitoiveen toteutumattomuudesta. Sitä ei paranneta hedelmöityshoidoilla tai adoptiolla, huomauttaa Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Anne Lindfors.  Tahattomasti lapsettomia voivat hedelmällisyyshäiriöisten lisäksi olla elämäntilannelapsettomat kuten sinkut tai ne, jotka joutuvat tahtomattaan siirtämään lapsitoivetta vaikkapa taloudellisista syistä, esimerkiksi työttömyyden tai pätkätöiden takia. On myös pariskuntia, joissa toinen toivoisi lasta ja toinen ei. Osalla lapsettomista on lapsia. Jotkut ovat saaneet ensimmäisen lapsen helposti, mutta kohtaavat lapsettomuuden toista lasta toivoessaan. On myös yhteistä lasta toivovia uusperhelapsettomia. Kaikki eivät saa lapsia. Usein unohdetaan, että kaksin eläminenkin on vaihtoehto. Lapsettomuus seuraa läpi elämän, sillä lapsettomista ei tule isovanhempiakaan. Myös lapsettomien läheiset kuten vanhemmat kokevat surua lastensa lapsettomuuden ja oman lapsenlapsettomuutensa johdosta.

Monenlaista onnellista elämää
Lapseton ei ole perheetön. Perheitä on monenlaisia: yksin, kaksin, ihmis- ja eläinperheitä. Perhe voi muodostua sisaruksista, suvusta tai vaikkapa ystävistä. Onnea, rakkautta ja läheisyyttä löytyy monenlaisista elämänmuodoista. Elämällä on monenlaisia tarkoituksia, ihmisillä monenlaisia elämäntehtäviä.  Lapsettomuudesta voi selvitä. Parisuhteessa elävät lapsettomat pitävät tärkeimpänä puolison antamaan tukea. Erityisesti miehet kokevat tehtäväkseen tukea puolisoaan. Myös läheisten antama tuki on merkittävä voimavara.  Vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden jakaa usein vaiettujakin lapsettomuuskokemuksia ymmärtävien asianosaisten kanssa. Moni on kokenut hyödylliseksi keskustelun lapsettomuuteen perehtyneen terapeutin kanssa. – Lapsettomien lauantaina lapsettomuutta saa surra, mutta toisaalta silloin saa myös iloita siitä, että lapsettomuudesta voi selvitä, muistuttaa Simpukka-yhdistyksen puheenjohtaja Miia Mikkonen."

Voimia kaikille niille, joiden lapsettomuus ei ole ollut oma valinta ♥

Syntymäpäiväkakku 25-vuotiaalle.

Tässä loppupostaus valmiista syntymäpäiväkakusta, jonka leivoin miehelle. 

Torstaina tein kakkupohjan, josta postaus löytyy täältä, 

ja perjantaina täyteltiin ja koristeltiin.

Kakku kostutettiin vesi-omenahillo yhdistelmällä,

eli 2dl vettä + 3rkl omenahilloa.

Täytteeksi laitettiin valkosuklaa-lime -rahkaa

ja omenahilloa.

Päälle tein ensimmäistä kertaa ikinä kinuskia, 

johon todella hyvän ohjeen sain Kinuskikissan blogista.

Kinuskin ohje löytyy täältä.

Kinuskiin tuli 2dl fariinisokeria ja 2dl kuohukermaa.

Kinuskin tekeminen oli yllättävän helppoa

ja voisin jopa sanoa, että tykkäsin sitä tehdä.

Kinuski onnistui ERITTÄIN hyvin.

Oon vieläkin tosi ylpeänä saavutuksestani,

sillä tuota päällistä kehuttiin kovasti :)

Mies lupasi pursottaa kermat kakun reunoille

ja lupauksensa piti.

Tosin työn jälki olisi ollut varmasti paaaljon parempaa,

jos olisin itse pursotuksen tehnyt,

mutta eipä se makuun vaikuttanut ;D

Ja tältä näytti valmis kakku.

Mies teki aiemmin viikolla punaisen marsipaanikukan miulle malliksi,

kun taas itse väkersin pe-iltapäivällä kaksi muuta kukkaa

sekä kaikkiin kukkiin lehdet.

Kakku oli hyvää ja aion tehdä kinuskikuorrutetta jatkossakin,

kun sen nyt osaan :)

Kuvaa...

...keittiökalusteista. 

Mies laittoin yhden puhelimella otetun kuvan kaapeista sähköpostiini ja hyvältä näyttää. 

Tässä teillekkin silmäniloa :)

Ei voi kyllä muuta sanoa kuin "vau".

Tuo kuva piristi kyllä päivää niii-in mielettömästi.

Oon onnellinen.