Suuri Pieni Maailmani
-blogi kertoo nuoresta äidistä, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ts. bipolaarinen mielialahäiriö. Historiaan mahtuu
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.

sunnuntaina, maaliskuuta 28, 2010

Henkisesti väsynyt.

Mie en jaksa.
En jaksa olla toisten nurkissa.
En jaksa kuunnella yhdenkään ihmisen naljailua tai suoranaista vittuilua.
En jaksa kuunnella ihmisten kommentteja.
En jaksa esittää jotakin muuta kuin miltä tuntuu.
Tahdon vaan olla ilman minkäänlaisia ajatuksia siitä mitä muut ajattelee.
Tahdon riidellä jos siltä tuntuu.
Tahdon olla koko päivän yöpaidassa jos siltä tuntuu.
Tahdon olla keskenään oman pikkuperheeni kanssa.
Tahdon omaan kotiin, omaan rauhaan.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

pakko sanoa että ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin! Olet kyllä kestänytkin jo ihan älyttömän kauan ja siitä isot nappulat sulle!!

Regret kirjoitti...

Kiitos ♥ Aika usein joudun itselleni hokemaan, että kun tästä selviän niin todennäköisesti selviän mistä vaan, mutta aina vaan ei yksinkertaisesti jaksa.

Sanna Viherlehto kirjoitti...

Oot kyllä teräksestä tehty! En ihan heti keksisi asiaa, josta sie et selviäisi :)