Viikko sitten mietin jo tätä asiaa, mutta en saanut minkäänlaista selvyyttä ajatuksiini. Tuntui että pää oli vielä enemmän sekaisin sen kaiken ajattelemisen jälkeen.
Ehkä jossakin lähitulevaisuudessa osaan ja uskallan kirjoittaa asiat niinkuin ne ovat. Toivottavasti myöskin sanoa ääneen.
Miulta itseltä vaatii rohkeutta kohdata asia. Etukäteen pelkään jo muiden kommentteja vaikken vielä edes tiedä mitä mieltä itse olen.
Tiedän ettei pitäisi ajatella mitä muut ajattelevat, mutta silti ajattelen. Ajattelen aina ihan liikaa mitä muut saattaisivat ajatella, tai sanoa.
Ehkä muiden ajatuksien pelkääminen juontaa juurensa huonoon itsetuntoon, joka miulla on kaikesta ulkokuoresta huolimatta. Tai ehkä joku on huomannutkin miun kuoren rakoilevan aika-ajoin.
Jään mietteisiini.
2 kommenttia:
olen aina kadehtinut niitä itsevarmoja ihmisiä, jotka vain porskuttavat ja tekevät kaiken mielensä mukaan. Itse ajattelen aina ihan liikaa muiden tunteita, ajatuksia ja mieltymyksiä vaikka ei pitäisi :(
Mutta ehkä juuri siksi olen itse uskomattoman suvaitsevainen enkä hetkahda ihan pienistä.
Sama täällä. Vaikka sanon mitä ajattelen enkä ajattele mitä sanon, niin silti loppujen lopuksi mietin ihan liikaa mitä toiset ajattelee jne. Mikä on ehkä hiukan ristiriidassa :D
Lähetä kommentti