Suuri Pieni Maailmani
-blogi kertoo nuoresta äidistä, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ts. bipolaarinen mielialahäiriö. Historiaan mahtuu
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.

torstaina, maaliskuuta 04, 2010

Furminator.

Jeee, se tuli! Nimittäin huuto.netistä huutamani Furminator -pohjavillanpoistaja koirille. Viime syksystä asti oon sen hankkimista meille tuumaillut ja nyt kun hoksasin sellaisen huuto.netissä niin pitihän sitä yrittää itselle saada. 
"Maailman tehokkaimmaksi pohjavillan ja irtokarvan poistajaksi nimetty Furminator on patentoitu 4,5 cm leveä harja, joka poistaa pohjavillaa tehokkaasti ja kivuttomasti muuta turkkia vahingoittamatta. Vähentää irtokarvaa jopa 90%. Sopii kaikille koiraroduille, kissoille ja hevosille."
Saattaa olla aika tehokas meillä keväisin ja syksyisin karvanlähtöaikaan, vaikkei kleinspitzeistä varsinaisesti karvaa edes lähde (vertauskohteena vaikkapa kultainen noutaja, josta sitä karvaa lähtee aivan jumalattomasti ja vieläpä pitkin kevättä/talvea, kun taas mein koirat tiputtaa pohjavillat kerralla). Kunhan tässä joudan niin pitääkin heti kokeilla tuota Lucaan. Saapi nähdä mitä itse koira tykkää vehkeestä, kun emäntä on ihan innoissan. Ja Lucaan sitä onkin hyvä kokeilla, sillä se ei tykkää yhtään mistään nyhtävistä harjoista tai kammoista (hällä on niiii-in herkkä hipiä, joka ei siedä sellasta) ja välillä onkin aika ongelmallista yrittää jotakin takkua selvitellä, kun koira ölisee tuskissaan vaikkei vielä olla karvoihin edes koskettu. Onneksi noita takkuja ei kuitenka oo usein, joten emäntä  (sekä siinä sivussa koirakin) pääsee huomattavasti helpommalla.
Nyt jos olisin oikein aikaansaava niin lähtisin käymään lenkillä tai alkaisin viikkaamaan tuossa sängyllä olevia puhtaita vaatteita kaappiin. Lenkki voisi tehdä oikeastaan aika hyvää, kun taas pyykkien viikkaaminen olisi muuten vaan hyödyllistä. Jaa-a.. Jospa vedän ulkovaatteet niskaan ja meen ulos.

Ei kommentteja: