Lääkäri.

Huomenna klo. 10:15 lääkäriaika Suonenjoella. Kaksi ja puoli viikkoa sitten miulla oli menkat (järjestyksessään kolmannet synnytyksen jälkeen), ja sen jälkeen jokaikinen päivä on koskenut alavatsaan. Kipu tuntuu tasaisena jumputuksena samassa kohtaa ja välillä hetkittäin koskee enemmän. Tahdon lähteä selvittämään mistä kipu johtuu ja soitin hoitajalle varatakseni ajan lääkärille. Huomenna kuulemma lääkäriajat aika tiukassa, mutta sain kuin sainkin silti ajan. Saa nähdä miten kauan joutuu odottelemaan siellä..

Nyt pitää selvitellä, että onko anoppi vielä huomenna sairaslomalla (eli otanko neitisen Suonenjoelle mukaan vai en) ja kyyditysonkelma on kanssa setvittävänä. Pääsisin aamulla siinä seitsemän aikoihin miehen ja appiukon kyydissä, tai sitten vaihtoehtoisesti miehen veljen kyydillä, kun menee auttamaan serkkua muutossa (ei vaan oo mitään tietoa monelta hää on sinne menossa..). Eiköhän nää asiat selviä.

Hiukan vaan pelottaa, että mitä sieltä löytyy.. Äidin kanssa oli puhetta ja hää heitti villin veikkauksen, että jos olisi kyseessä kohdun ulkopuolinen raskaus. Vaikka se oli vaan ilmoille heitetty erittäin villi veikkaus niin silti alkoi pelottaa. Toinen mahdollisuus olisi jonkunnäköinen tulehdus. Toivottavasti ollaan huomenna viisaampia.

Ps. MarJan kehotuksesta lähden nyt soittelemaan SSKK:n aspaan ja selvittelemään tuota kirja-asiaa, jota edellisessä postauksessa mietiskelin. Saa nähdä mitä sanovat siellä.

Kirjapaketti.

Tilasin eilen SSKK:sta muutaman kirjan Piti ihan soittaa asiakaspalveluun ja varmistaa, että paketti tulee varmasti torstaihin mennessä. Täti laittoi paketin tulemaan pikana ja se tuli jo tänään! o.O Vau. Aikamoinen pikalähetys.

Kirjakerhossa on menossa kampanja, jossa saa valita neljä lasten kirjaa ja maksaa niistä vain kolme (he siis tarjoaa halvimman). Tilasin siis seuraavat kirjat:

Tätä oon katsonu joskus aiemminkin, mutta tilaamatta.

Nalle Puh -kirjat on kivoja. Tykkään.

Näitä tilasin kaksi, joista toinen menee anopin veljentytölle syntymäpäivälahjaksi.

Sekä tilasin myöskin uusimman Kiroilevan siilen kälylle 18-vuotislahjaksi, joka häneltä puuttuu.

Itsekkin voisin alkaa näitä keräilemään. 

MUTTA paketin avattuani sieltä paljastui kaikki muut paitsi Nalle puh. Vähänkö olin pettyny, ja ehkä osittain  sjopa ärtynytkin, kun se täti siellä asiakaspalvelussa ei voinut kertoa ettei niitä enää ole, jotta olisin voinut ottaa jonkun toisen tilalle. (Tiedän, että olisi pystynyt sen tarkastamaan, sillä hää tarkasti onko heillä Pikku Prinssiä, jonka aioin ensin hankkia kälylle synttärilahjaksi.) Tavallaan tunnen itseni hiukan huijatuksi. Voinko vaatia jotakin muuta kirjaa sen Puhin tilalle, ilman että joutuisin siitä maksamaan? (Siis sillain että se menisi "osta 4, maksa 3" -kampanjaan) -Luulen, että en. *nurinaa*

Viikonlopun kuvasatoa.

LAUANTAI

Käytiin raksalla, jonka tilanteesta kuvapostaus myöhemmin.

Neitisen kanssa käveltiin raksalta kaverin luokse kyläilemään...

(huomatkaa sulaneet kadut, sillä ollaanhan "kaupungissa")

...jossa piti tietenkin käydä kokeilemassa tietoneen toimivuutta...

...ja murkinoida kissojen kanssa.

Käytiin Pieksämäen Citymarketissa, josta mukaan lähtivät nämä.

Tarvitsemani uusi ripsiväri, kynsiväri kesää odotellessa ja

ihkaensimmäinen oma ripsentaivutin, jota mies kikkelinvenyttimeksi kutsuu :D

Istuttiin iltaa kaveriporukalla Suonteella...

...ja neitisellä alkoi olla aika villi meno loppuillasta.

SUNNUNTAI

Juhlittiin kälyn 18 -vuotissynttäreitä.

(Oikeasti täyttää vasta 1.4.)

Melankolinen maanantai.

Eilen illalla hampaita pestessä tajusin, että viikonlopun aikana olin ainanki muutaman kerran puhunu ihan höpöjä. En mitenkään tarkoituksellisesti vaan aivan täysin ajattelematta. Itse asiassa ko. hetkenä en oo ajatellu juurikaan mitään vaan oon tavallaan ollut "irtaallaan ruumiistani" ja jossakin aivan muualla. En muista näistä hetkistä kovinkaan paljoa, vaan enemmänkin miulla on tunne että oon puhunu ihan jotakin muuta mitä oon meinannu. Huolestuttavaa.. Meneekö tämä väsymyksen, alauloisuuden ja jonkunnäköisen päällä olevan masennuksen piikkiin, vai mistä tää johtuu? Vähänkö oikeasti on epäluuloinen ja kammottava olo, kun ei muista että onko oikeasti sanonut niin kuin muistaa vai onko tullut puhuttua enemmänkin höpöjä... Keneltäkään paikalla olijoista en kehtaa rueta asiaa tiedustelemaan, koska en tahdo antaa itsestäni aivan täysin pöhköä kuvaa vaikka toisaalta oon sen jo tainnut tehdä.. Huomisaamuna pitää soittaa MLT-hoitajalleni ja varata aika jo pelkästään tämän takia, mutta myös toissaviikkoisen peruuntuneen ajan takia.

Pikkuneiti on päiväunilla ja mie hiipparoin tänne yläkerran koneelle. Tarkoituksena oli katsastaa koko kameran sisältö läpi, muokata muutamia kuvia ja laittaa tänne, mutta en taida jaksaa. Tähän koneelle en viitsi hirveästi jättää mitään kesken, kun ei ole omani, mutta toisaalta kyllä tekisi mieli jo tuon kuvanmuokkausohjelman takia.. Ehkäpä muutan vielä mieltäni.

Lauantai meni tosiaan liikenteessä. Käytiin Suonenjoella raksalla, kaverin luona istuskelemassa ja ajettiin Suonteelle toisten kaverien luokse. Käytiin välillä Pieksämäellä Citymarketissa ja jäätiin Suonteelle iltaa istumaan. Miehet saunoivat ja syötiin omatekoista pitsaa. Oli mukava istua iltaa kavereiden kanssa, vaihtaa kuulumisia ja juoruta. Edellisenä yönä en nukkunut montaakaan tuntia, joten olin aika väsynyt koko päivän, mutta silti oli kivaa.

Raksalta tuli otettua tuoreita kuvia ja toivottavasti tännekkin saisin laitettua kuvapäivitystä. Facebookkin pitää ainankin laittaa, jotta tahtovat (mm.äitini) pääsevät näkemään remontin edistymistä. Viime näkemiseni jälkeen oli laitettu tapettia seinään ja olohuoneen puolipaneelit oli käsitelty vahalla. Näytti oikein hyvältä ja taas tuli hirmuinen koti-ikävä. Toivotaan, että kuukauden sisällä päästäisi omaan kotiin.

Huomenna tiistaina on aika pankkiin ja asiat alkaa edetä. Mitä luultavimmin saadaan lisärahoitusta ja remonttia voidaan jatkaa täysillä eteenpäin. Jos/kun rahoitusta tulee niin menee pääsiäisviikonlopun suunnitelmat uusiksi. Alunperinhän mein oli tarkoitus mennä Imatralle, koska miehellä on töistä pitkät vapaat. Mitä ilmeisimmin joudutaan reissua lykkäämään myöhemmäksi kevääseen (tai mahdollisesti jopa kesään), sillä meidän pitäisi hommata keittiöön, vessaan ja kylpyhuoneeseen kaakelit, ja tarkoitus kaakelikaupoilla olisi käydä mahdollisimman pian. Sopiva ajankohta tähän olisi ensi lauantaina, joteeeen.. Onneksi ihmiset Imatralla ymmärtävät, että tahdotaan päästä omaan kotiin mahdollisimman pian. Sitäpaitsi, jos viikonloppuna mentäis Imatralle niin todennäköisesti koko viikonloppu menisi miettiessä mitä kaikkea voisi sillä hetkellä tehdä raksalla, joka taas pilaisi koko reissun. Me neidin kanssa voidaan toki lähteä käymään Imatralla melkein milloin vain kaksin ja tarkoitus olisikin keväämmällä tehdä viikon pituinen reissu ilman miestä. Ja kesällähän pääsee käymään kunnolla, kun miehellä on kesäloma (tosin tätäkin reissua rajoittaa, jos saan töitä). Sekä kun päästään kotiin niin ihmiset voivat vierailla mein luona. Pääasia tällä hetkellä on kuitenkin päästä omaan kotiin ja mahdollisimman pian tottakai. Tiedän, että Imatran päässä on ihmisiä, jotka eivät voi ymmärtää sitä minkä takia ei voida sinne nyt mennä, mutta se taas ei ole minun ongelma. Jos ei ymmärrys riitä niin sille ei voi minkään. Mielestäni ihmiset, jotka tätä eivät osaa ymmärtää eivät myöskään kuulu lähipiiriini. Täällä appilassa asumisen aikana (sekä raskaana ollessa että neitisen syntymän jälkeen) on ollut hyvin helppo erottaa oikeasti tärkeät ihmiset ei-niin-tärkeistä-ihmisistä, mutta se nyt tästä aiheesta.

Kadonnut symboli -kirja alkaa olla loppumetreillä. Oisin saanut sen luettua loppuun viikonlopun aikana, mutta launtaina tuli oltua koko päivä liikenteessä ja eilinen meni juhliessa kälyn syntymäpäiviä (vaikka täyttääkin vasta 1.4.), joten eipä jäänyt juurikaan aikaa lueskella. Eilen illalla nukkumaan käydessä oli kuitenkin aivan pakko hiukan raottaa kirjaa lukea "muutama sivu", mutta kirja tempaisi mukaansa ja tunnin verran luin. Sitten oli aivan pakko lopettaa ja päästä nukkumaan vaikka kirja alkoi olla ratkaisevassa kohdassa. Nyt kutkuttaa jatkaa lukemista, mutta tiedän, että kun lukemisen aloitan niin en enää malta lukea sitä pätkissä vaan tahdon ahmaista lopun kerralla. Ehkäpä jatkan lukemista illalla pikkuneidin käytyä yöunille ;)

Nyt lähden käymään suihkussa (klo.13:24). Toisaalta tekisi mieli olla hela dagen yöpaidassa, kun kukaan ei oo moittimassa tai katsomassa arvostelevasti (miehen veli lähti eilen muutamaksi päiväksi Jyväskylään ja tulee ilmeisesti vasta keskiviikkona. Jee, Saadaan olla pikkuneidin kanssa kahdestaan päivät, mutta toisaalta on hiiiukan outoa, kun talo on niin hiljainen. Iloitsen silti :D), mutta ehkä olisi ihan fiksua silti käydä suihkussa ja laittaa vaatetta päälle. Saattaisin keretä juuri ja juuri käydä suihkussa ja etsiä itselleni vaatteet, kun neitinen herääkin jo päiväunilta.


Ps. Vähänkö oli eilen mukava puhua kunnolla erään ystävän kanssa puhelimessa. Pitkäänpitkään aikaan ei olla kunnolla puhuttu ja vihdoinkin saatiin viikonlopun aikana hiukan asioita selvitettyä, joka puhdisti huomattavasti ilmaa välillämme. Ehkä (ja toivottavasti) jatkossa kaikki olisi hänen kanssa helpompaa.

Muodonmuutos.

Nyt jos tämä blogin ulkoasu olisi vihdoin ja viimein löytänyt "sen jonkin". Jospa tähän tyytyisin pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi päiväksi. Katsellaan ja ihastellaan.

Huomenna, tai tiistaina viimeistään, kuvapostausta viikonlopusta. Huomenna mies roudaa töistä mein koneen, mutta en usko huomenna pääseväni sen ääreen. JOS viitsin niin voisin tietysti siirtää kuvat kamerasta tänne yläkerran koneelle.. Saa nähdä. Tässä koneessa on ainanki kivempi kuvanmuokkausohjelma kuin mein koneessa ja tykkään muutenkin tästä läppäristä.

Välillä tahtoisin oman pikkukannettavan, jota voisi käyttää siellä missä tahtoo ja siirtää muualle jos siltä tuntuu. Olisi kyllä niiiiii-in kiva ja näppärä ja kätevä, mutta miehen mielestä miun haaveet kannettavasta tietokoneesta on "hömppää, koska en oikeasti tarvitse läppäriä" mikä on kyllä totta, mutta olisihan se kiva.. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa hankin IHAN OMAN pikkuläppärini, johon miehellä ei ole sananvaltaa. Katsellaan ja haaveillaan.

Henkisesti väsynyt.

Mie en jaksa.

En jaksa olla toisten nurkissa.

En jaksa kuunnella yhdenkään ihmisen naljailua tai suoranaista vittuilua.

En jaksa kuunnella ihmisten kommentteja.

En jaksa esittää jotakin muuta kuin miltä tuntuu.

Tahdon vaan olla ilman minkäänlaisia ajatuksia siitä mitä muut ajattelee.

Tahdon riidellä jos siltä tuntuu.

Tahdon olla koko päivän yöpaidassa jos siltä tuntuu.

Tahdon olla keskenään oman pikkuperheeni kanssa.

Tahdon omaan kotiin, omaan rauhaan.

Yksinäinen.

Enpä sitten eilen muistanut, että yläkerrassa on talon kone. No, päätin tulla aikani kuluksi kurkkimaan mitä ihmisten alkavaan viikonloppuun kuuluu.

Avauduin erään ystäväni blogissa. Toisaalta kaduttaa, toisaalta tahtoisin selittää paremmin. Olo on ristiriitainen ja ehkä hiukan hämmentynyt tästä äkillisestä tarpeesta saada asiat selviksi.

Mies pippaloissa, toivottavasti kohta matkalla "kotiin". Ikävä häntä. Ja rakkaita ihmisiä, etenkin perhettäni ja ystäviä. Tahtoisin, että miulla olisi täälläkin "oikeita ystäviä", mutta vielä en oo ystävyyssuhteita täällä solminu vaikka kohta kaksi vuotta oon täällä asunu (joko siitä on muka niiii-in kauan?!). Kavereita oon saanu, mutta kaipaan ystävää. Kaipaan ihmistä, jonka kanssa jakaa tunteet ja ajatukset kasvotusten. Kaipaan olkapäätä, jota vasten itkeä jos siltä tuntuu. Kaipaan ihmistä, jonka kanssa nauraa niin että vatsaan sattuu.

Ystävyyden kehittyminen kestää kauan. Tai ainanki miun mittapuulla, sillä oon ihan mielettömän malttamaton ja tahtoisin kaikki tyylillä "nyt heti eikä huomenna".

"Kaipuu" on sanana outo. Samoin "ikävä". Kuinka voi ikävöidä jotakin, jota ei vielä ole? -Ikävöin silti.


Ps. En malttanut odottaa, että saan Mustemaailman luetuksi, joten tulin tuossa viikolla aloittaneeksi Kadonneen symbolin lukemisen ja mitä luultavimmin saan sen päätökseen tämän viikonlopun aikana.

Usvaverhon takana.

Viimepäivät on menny ihan jossakin usvassa. En oo oikein saanu kunnolla mitään aikaiseksi,  mikään ei jaksa kiinnostaa ja oon aivan mielettömän väsyny. Eilen varsinkin olin kuin nukkuneen rukous koko päivän. Illalla oli sitten pakko käydä nukkumaan jo ennen kymmentä (siis ennen iltakymmentä! en muista millonka viimeeksi olisin käyny niin aikasin nukkumaan!). Jonkinlaisia masennuksen oireita siis selvästi näkyvissä. Tänään sitten pakotin itseni ulos pienelle lenkille ja oli aivan ihana saada raitista ilmaa. Neitinenkin nautti vaunuissa istumisesta ja maisemien katsomisesta. Kuviakin tuli otettua, mutta en nyt jaksa rueta siirtämään niitä kamerasta koneelle jne.

Huomenna oon sitten koko illan yksin. Tai noh, "yksin" on aika laaja käsite, mutta tällä tarkoitan sitä että oon ilman miestä. Kyllähän täällä muut ihmiset on kotona, mutta "yksin" olemisella tarkoitan nyt sitä, että joudun yksin huolehtimaan pikkuneidin iltapuuhista ja nukkumaanlaitosta. Miehen työpaikalla on iltamat (tai bileet), jotka alkaa klo.18. Mies pääsisi töistä klo.16, mutta jää järjestelemään pomon kanssa paikkoja. Suonenjoelta kuitenkin ajaa n. 40minuuttia tänne Vesannolle, joten ei oo mitään järkeä käydä täällä pyörähtämässä ja lähteä takaisin. Saapi nähdä, etä minkälaisessa kunnossa mies huomenna tulee kotiin. Miehen veli käy illalla miehen hakemassa ja saa nähdä, että jaksanko odottaa ja valvoa sinne asti.

Ja niin.. Mies vie mein tietokoneen mukanaan noihin pippaloihin. Hää on luvannut järjestää sinne karaokea, joten mukaan lähtee keskusyksikkö, vahvistin, basso ja tietenkin mikki. (ja vissiin kai kajarit?). Näyttöjä, näppiksiä ja hiiriä siellä on talon puolesta ihan riittämiin. Koska mies ei viitsi illalla enää jäädä kasailemaan vehkeitään niin jättää kamat sinne ja roijaa ne takaisin vasta maanantaina (!). Eipähän tartte siis istua viikonloppuna YHTÄÄN koneella. Mahdan tulla hulluksi.

Mies aina valittaa, että istun mukamas liikaa koneella. Miulla tulee kausia jollojn istun ja jolloin en juurikaan istu, mutta en tiedä siitä liiasta istumisesta.. Ehkä muutaman päivän irtiotto tietokoneesta tekee ihan hyvää. Mahtaa vaan tiistaina olla aivan mieletön olen-täysin-ulapalla-kaikesta -olotila.

MUTTA tässä tietokoneettomuudessa on se hyvä puoli, että tää tietokonepöytä on puoliksi tyhjä koko viikonlopun ja toivon mukaan ymmärtäisin siivota tämän pu-ti-puh-taak-si.. - Ja kyllä, en ole VIELÄKÄÄN saanu aikaiseksi siivota tätä. Monesti oon aloittanu, mutta sitten aina se on jääny kesken syystä tai toisesta.

Nyt jatkan puhtaiden pyykkien viikkaamista ja kohta mennään pikkuneidin kanssa iltapalalle. Mies tulee laittamaan tätä konetta kasaan, jotta ei aamulla tartte rueta rymyämään. Hyvästi elämä viikonlopun ajaksi. (Oonkohan ehkä hiukan liikaa kiintyny tähän mein tietokoneeseen tai jotakin?)

Blogini ulkoasu.

Väliaikaisesti blogini saattaa olla melko räävittömän näköinen, sillä yritän epätoivoisesti metsästää uutta ulkoasua. Toivottavasti saisin jo huomenna tämän näyttämään kunnolliselta. Tämänhetkinen ulkoasu siis ei ole pysyvä.

Ei keksi otsikkoa.

Vielä eilen oli mielessä vaikka minkälaista tekstiä tänne blogiin, mutta en sitten illalla pahemmin joutanutkaan kirjoittamaan ja nyt pää on jo tyhjentyny kaikista eilisistä ajatuksista. Ei mee aina kovin putkeen.

Neitisen sain juuri päiväunille. Ihmeen kauan hää jaksoi olla tyytyväisenä vaikka ehkä pikkiriikkisen väsytti. Makoiltiin sängyssä 11 asti vaikka herättiin jo paljon ennen kymmentä, josta syystä päiväunille käyntikin sitten siirtyi eteenpäin. Saatiin laitettua päivävaatteet aika myöhään päälle, mutta toisaalta eipä tuo oo mitenkään uutta. Ollaan sängystä nousemisen jälkeen tiskattu, pedattu peti, imuroitu alakerta osittain (imuri teki tenän kesken olohuoneen imuroinnin, joten loppu tehdään mahdollisesti huomenna), kasattu kaikki viikattavat puhtaat vaatteet sängylle.. Korissa on kasa likaisia vaatteita odottamassa pesukoneeseen pääsemistä ja jahka tästä nousen niin kiipeän yläkertaan niitä laittamaan. Kunhan pikkuneiti herää päiväunilta niin aletaan viikkaamaan noita puhtaita vaatteita kaappii. Tänään jos saisin pestyä kaksi koneellista pyykkiä niin olisin tyytyväinen.

Ulkona on jälleen aivan ihana keväinen ilma! Toivottavasti kerettäisiin tänään käydä pikkusella lenkillä. Neljän jälkeen pitäisi jo alkaa tehdä ruokaa töistä pääseville, joten varmaan ennen sitä ei ulos keritä mennä. Toivottavasti tuo auringonpaiste kestäisi mahdollisimman myöhälle niin ehkä ruokailun jälkeen kerettäis sinne ulos, toivottavasti.

Viimeaikoina oon ruennu valokuvaamaan ihan mielettömästi. On alkanu tulla päiviä, jollonka voisin olla koko ajan kamera kädessä. Ihan kivaa vaihtelua, kun välillä oli aikoja jollonka ei paljoa huvittanu edes koskea kameraan. Toivottavasti tää kuvausinto kestäis mahdollisimman pitkään :)

Mutta nyt jos lähtisin laittamaan sitä pyykkikonetta pyörimään. Myöhemmin mahdollisesti lisää bloggailua.

Kirppistuliaisia.

Appivanhemmat, miehen veli ja appiukon I-sisko kävivät tänään Kuopiossa kaupoilla. Anoppi ja I olivat käyneet Petosella jollakin hyvällä kirppiksellä, ja toivat pikkuneidille muutaman ihanan vaatekappaleen. Kaikki vaatteet oli juuri sellaisia mitä tarvittiinkin ja ISOJA, eli ei sellaisia "menee vielä nippanappa" -vaatteita, joita jotkut ihmiset kantaa. Ja saatiin kurahaalari, joka oli hankintalistan etupäässä! Jee. Vaatteet ovat siistejä eikä pahempia vaurioita löytynyt. Ainoastaan kurahaalarin jalkalenksut menee vaihtoon.

Kaksi yöpukua, joissa molemmissa jalkapaikat.

Mikk&Hessu -yökkäri H&M:n, kokoa 86cm.

Raidallinen Cirafin, kokoa 92cm.

Pikku Myy -t-paita Vendin, kokoa 110cm. (kuin uusi!)

Tuttan puku (paita+housut), kokoa 80cm.

Suloiset kesävetimet.

Paituli tai tunika H&M:n, kokoa 86cm.

Cirafin mekko (söpöt pikkutaskut!), kokoa 80cm.

Kesäsetti, paita ja hamonen, D&J -lastenvaatekerhosta, kokoa 90cm.

Punainen kurahaalari, kokoa 80cm.

Kurahaalarin jalkalenksut ovat aika loppuun käytetyt ja todella venyneet.

Viikonloppu kuvin.

Perjantai

Saatiin tuliaisia Kuopiosta, kun H kävi miehensä kanssa, tilaamani vaipat.

Olivat viime viikonloppuna Citymarketissa tarjouksessa 27e/3pkt.

Pikkuneiti sai appiukon I-siskolta kirpparilöydön, Marimekon ihanan takin.

Lauantai

Horonjärven jäällä oli jokkiskisat.

Itse en ollut paikalla, mutta miehellä oli kamera matkassa.

K:n auto rusinoitui melkein kokonaan kisoissa.

Sunnuntai

Oli aivan ihana ilma käydä koiran kanssa lenkillä.

Poikien, miehen ja M:n, kanssa käytiin ajelulla ja eksyttiin jäälle.

Olisi ollut aivan ihana hiihto- tai pilkkikeli, mutta eipä tietenkään ollut vehkeitä mukana.

Mummon tilaama auto saapui postipakettina jo perjantaina.

Vasta sunnuntaina neiti innostui autosta.

Pikkuneiti ei vielä itse osaa autollaan ajaa eikä jalatkaan yllä maahan,

mutta tykkää istua kyydissä jos joku työntää.

Ajatuksien virtaa.

En osaa vielä purkautua erään asian suhteen vaikka toisaalta kovasti haluaisin. Tahtoisin saada asian itseni kanssa selväksi, jotta voisin sanoa että asia on nyt näin. Turhauttavaa.

Viikko sitten mietin jo tätä asiaa, mutta en saanut minkäänlaista selvyyttä ajatuksiini. Tuntui että pää oli vielä enemmän sekaisin sen kaiken ajattelemisen jälkeen.

Ehkä jossakin lähitulevaisuudessa osaan ja uskallan kirjoittaa asiat niinkuin ne ovat. Toivottavasti myöskin sanoa ääneen.

Miulta itseltä vaatii rohkeutta kohdata asia. Etukäteen pelkään jo muiden kommentteja vaikken vielä edes tiedä mitä mieltä itse olen.

Tiedän ettei pitäisi ajatella mitä muut ajattelevat, mutta silti ajattelen. Ajattelen aina ihan liikaa mitä muut saattaisivat ajatella, tai sanoa.

Ehkä muiden ajatuksien pelkääminen juontaa juurensa huonoon itsetuntoon, joka miulla on kaikesta ulkokuoresta huolimatta. Tai ehkä joku on huomannutkin miun kuoren rakoilevan aika-ajoin.

Jään mietteisiini.

Raksapäivitystä.

Kuvat on otettu 09.03.2010. Raksalla ei ole kovin paljoa tapahtunut näiden kuvien jälkeen, mutta lupaan lähiaikoina ottaa tuoreempia kuvia.

Kuvaa ulkoeteisen sisäovelta, kuvassa eteisaula.

Vasemmalla ensimmäisenä WC,

vasemmalla toisena kylpyhuone,

edessä kiukaan täyttöluukku,

oikealla olohuone ja muu kämppä.

WC

(Huomatkaa vasemmalla puuttuva seinä.)

Melko huono kuva kylpyhuoneesta.

Kuva otettu eteisaulalta päin, kuvassa olohuone.

Takana makuuhuoneiden ovet.

Kuva otettu olohuoneesta, kuvassa keittiö.

Eivätkö kuvat annakkin aika hyvin osviittaa mein remontin edistymisestä?

Torstain tapahtumia.

Eilen oltiin koko päivä prinsessaisen kanssa Suonenjoella. Miun oli tarkoitus käydä MLT-omahoitajan luona, mutta aamulla soittivat sieltä ja peruivat ajan, kun ei A ollut tullut töihin. Päätettiin kuitenkin lähteä, kun miehen veli oli Kuopioon menossa niin päästiin siinä siivellä Suonenjoelle. Käytiin sitten neitisen kanssa kirjastossa, Mestarinkulmassa syömässä ja käppäiltiin isukin työpaikalle. Mies pääsi klo.16:00 töistä ja sen jälkeen käytiin Värisilmästä hakemassa paneelivahaa, jolla käsitellään mein olohuoneen puolipaneelit. Tarkoitus oli kuviakin ottaa raksalta, mutta unohtui. Voisin tehdä raksapäivityksen, tosin viimesimmät kuvat on otettu 9.3., muta eipä siellä ole hirveästi tapahtunut sen jälkeen. Jotakin ihan pientä.. Ensi viikolla appiukko ja E alkavat laittaa tapettia seinään, jonka jälkeen käsittelevät ne paneelit.

Oli kyllä oikeasti mukava olla eilen siellä Suonenjoella. Vaikkei tuttuja ihmisiä näkynytkään niin oli ihana nähdä ihmisiä yleensä. Neitisestäkin näki, että nautti kun tehtiin vaihteeksi jotain muuta kuin möllötettiin kotona (tai noh, "kotona"). Ihmiset oli taas oikein ystävällisiä ja auttoivat ovien kanssa. Oltiin nimittäin rattaiden kanssa liikenteessä ja jotkut ovet ovat kyllä todella hankalia (eilisistä ovista mainittakoon kirjaston ja Silmäaseman ovet). Myöskin ISO kiitos Mestarinkulman tädille, joka ystävällisesti piti prinsessaiselle seuraa sen aikaa, kun itse kävin vessassa :)

Kamera oli eilen matkassa, mutta ei tullut kuvia otettua. Harmi. Olis varmasti tullut hienoja kuvia mm. neitisen ihkatoisesta kirjastoreissusta. Ihkaensimmäisen kerran kävin hänen kanssa Vesannon kirjastossa ja taisi neitisellä olla silloin ikää n.3kk. Eilisellä kirjastoreissulla oli ilmeet kyllä ihan kohdallaan ja niistä olisi kuvaa pitänyt ottaa. "Vou. Äiti, missä me oikein ollaan? Ihan sikahieno paikka." -Jotenkin noin :D

Kyllä illalla huomasi tytöstä ja itsestä, että tuli oltua päivä liikenteessä. Oltiin nimittäin IHAN poikki ja miun jalat oli ihan kuolleet. Ne oli ihan turrat ja polvia särki seisomisesta. Noh, tiesipähän ainanki jossakin olleen.

Tänään on sitten ollut ihmeen väsy olo eilisen jäljiltä. Nukuin taas yöllä huonosti ja näin outoja unia. Koko viikko on ollu tällasta. Jospa ens viikko olis yöunien kannalta parempi.

Intouduin tänään ihan kunnolla ruuanlaitosta ja pyöräytin lihapullia. Olivat oikein hyviä ja maistuivat muillekkin. Miehen serkun poika ja appiukon sisko tulivat tänään Suomussalmelta kyläilemään. Ihan pelkkä viikonloppuvisiitti ei tietenkään oo kyseessä, sillä huomenna on Horon jäällä jokkiskisat, joihinka K osallistuu. Mies ja tämän veli ovat ilmeisesti menossa huoltojoukoiksi niin pääsevät ilmaiseksi sisään siinä siivellä.. Turhaa touhua miun mielestä tuollainen. Olisin tahtonu lähteä huomenna Suonenjoelle jonkun kaverin luokse istumaan, ja olisi voitu käydä samalla Värisilmässä katsomassa keittiön tapetit. Nooh.. Kaipa sinne kavereille voi mennä sunnuntainakin, tosin Värisilmä ei oo silloin auki.. Voi se kyllä tehdä miehelle ihan hyvää käydä välillä tuulettamassa nuppiaan muutenkin kuin juomalla tai olemalla kuski.

Jospa nyt lopettelisin tätä kirjoittelemista ja alkaisin etsiä tietokoneen uumenista niitä raksakuvia. Oudon hiljaista täällä, kun prinsessainen lähti tunti sitten anopin, appiukon ja tämän siskon, H, kanssa käymään kylällä. Käyvät kuulemma kaupassa, appiukon toisen siskon luona (jonne H jää yöksi) ja avannossa uimassa (siis anoppi ui). Mahtaa tämä appiukon toinen sisko olla täpinöissään, kun prinsessaista näkee.. Noh, sen kuulee sitten kun reissulta palaavat.

Marianne -pikkuleipiä.

Tänään oon ollu reipas, tai ainanki reippaampi kuin parina edellisenä päivänä. Sain aikaiseksi ottaa imurin käteen ja imuroinkin koko alakerran, myös mein huoneen. Yleensä (ti tai ke) kun imuroin alakerran niin kunto loppuu olohuoneen kohdalla enkä jaksa enää mein huonetta imuroida, joten siitä pisteet kotiin. Leivottiin myöskin tyttösen kanssa pikkuleipiä (joista suurin osa ei edes näytä pikkuleiviltä!) ja otettiin muutama kuva, kun hilluttiin leipomisen jälkeen.

Leivoin siis Marianne -pikkuleipiä, jonka ohjeen sain vähän aikaa sitten ystävältäni. Joskus vuosia vuosia sitten löysin tuon ohjeen jostakin (en muista mistä) ja erääksi ystävänpäiväksi tein niitä kaikille tärkeimmille ystävilleni. Sittemmin oon kadottanut ko. ohjeen, mutta ystäväni onneksi löysi sen itseltään ja sain sen taas hyppysiini.

Marianne -pikkuleivät

125g margariinia

1,5 dl fariinisokeria

1 kananmuna

n.2dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

0,5dl mantelijauhetta

n.100g Marianne -rakeita (tai -murskaa)

Voiteluun kananmunaa

Koristeeksi raesokeria, tai manteli- tai pähkinärouhetta

1.Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa margariini ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää muna

2. Sekoita leivinjauhe jauhoihin, lisää taikinaan. Lisää mantelijauhe ja murskatut Marianne -rakeet.

3. Leivo taikinasta kolme tankoa. Jaa tangot 12 osaan ja pyörittele palloiksi.

4. Litistä pallot ja voitele munalla. Ripottele pinnalle koristeet.

5. Paista uunin keskitasolla 8-10 minuuttia.

Noin kuului ohje. Itse tein oman taikinani kaksinkertaisena. Fariinisokeria en löytänyt mistään kaapista (vaikka anoppi sanoi aiemmin sitä olevan), joten korvasin sen tavallisella sokerilla. Lopputulos oli tyydyttävä, mutta miun mielestä noista tulee parempia, kun tekee sillä fariinisokerilla. En tehnyt noita tankoja, kuten ohjeessa sanotaan. Otin nokareen taikinaa, pyörittelin hiukan sormissani jonkinlaiseksi kököksi ja laitoin pellille, jossa muotoilin keksin muotoon. Suosittelen käyttämään jauhoja, kun käsittelee taikinaa niin ei jää käsiin kiinni :) Osan kekseistä voitelin munalla ja osaa en. Miusta parempia tuli ilman voitelua. Mitään hörhöttimiä en päälle laittanut vaikka ohjeessa niin sanotaan, sillä en juurikaan välitä niistä. Kukin tavallaan. Eli tein ohjeen mukaan, mutta en sitten kuitenkaan :D En muistanut, että nuo keksit kohoavat ja leviävät uunin lämmössä, joten kaksi ensimmäistä pellillistä oli yhtä keksiä. Siis koko pelti oli täynnä sellasta "keksilaattaa" :D Eli kannattaa pellille muotoillessa tehdä pieniä keksejä ja aika väljälti. 

Keksit uunista tulossa (kolmas pellillinen keksejä, jotka näytti jopa kohtalaisesti kekseiltä).

Kasa valmiita keksejä.

Pusuttelua.

Neidin ilmeilyt on kyllä välillä ihan parhaita.

Kerhopaketteja.

Viime viikolla tuli Du & Jag -lastenvaatekerhon tutustumispaketti. En ole vielä päättänyt, että pidänkö noista vaatteista vai en. Paketin aion kuitenkin pitää. Onko kenelläkään kokemuksia ko. kerhosta? Meille tuli mainos kerhosta ja netin kautta etsin lisätietoa (mm. kerhon kotisivuilta). Ajattelin katsoa, että minkälaisia vaatteita sieltä tulee ja jos eivät pidemmän päälle miellytä niin ainahan sieltä voi sanoa itsensä irti.

Tutustumispaketista löytyi 74/80 -kokoa olevat body, tunika, housut ja mekko. 

Ja tänään tuli Suuren suomalaisen kirjakerhon maaliskuun kuukaudenkirja, joka on Dan Brownin Kadonnut symboli. Odotan innolla, että pääsen aloittamaan tuon kirjan lukemista. Tekisi mieli aloittaa heti lukeminen, mutta yritän malttaa mieleni, sillä edellinen kirja (Mustemaailma) on vielä pahasti kesken. Oon meinannut monesti tuon Kadonneen symbolin tilata kirjakerhosta, mutta onneksi oon malttanut mieleni. Nyt kun se oli kuukaudenkirjana niin sen sai hiukan halvemmalla kuin normaalisti.

Ps. Mikäli jollakulla on kiinnostusta liittyä tuohon Suureen suomalaiseen kirjakerhoon, niin voisi vinkata tännepäin ;) Oon yrittänyt jotakuta saada siihen liittymään, sillä viimeeksi ystävänsä mukaan saajalla oli mahdollisuus Muumi -lakanoihin, joita oon jo pitkään himoinnut  ♥

Punainen mekko.

"Miksi pitäisi tyytyä siivoamaan toisten sotkuja, kun paremmin tienaa kauppaamalla ruumistaan? Näin järkeilee Noora, jolle prostituoidun työn aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin maata aloillaan ja kuvitella itsensä toisaalle, ja rahaa virtaa. Mutta Noora eristäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Eikä lopettaminen ole helppoa -ei vaikka iho ja itsetunto revitään riekaleiksi. Vuokra on maksettava. Asiakkaita on tyrkyllä. Raha houkuttaa,

Punainen mekko on kivulias kuvaus eksyneestä sukupolvesta, jonka tulevaisuutta samentavat epärealistiset haavekuvat. Päähenkilö haluaisi kelvata, mutta epävarmuus ja itseinho ovat ihmissuhteiden tiellä. Hän puhuu avoimesti, ja tuntemuksiin on helppo samastua.

Romaani ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä. Kerronta on lakonista ja siitä on riisuttu paatos ja glorifiointi. Intensiivisinä toistuvat kohtaukset pakottavat epämiellyttävän lähelle raadollista arkea."

Perjantaina kävin tämän kirjastosta lainaamassa ja lauantai-iltana sain lukemisen päätökseen. Jo jonkun aikaa olen yrittänyt saada tätä kirjaa käsiini ja kun vihdoin siinä onnistuin olin hyvinkin iloinen. Olin todella utelias kirjan suhteen, sillä tarinahan perustuu kirjoittajan, Elina Tiilikan, omakohtaisiin kokemuksiin. Kirja on eritäin koukuttava. Kun lukemisen aloittaa, niin sitä ei malta ollenkaan lopettaa. Kerronta on helppolukuista ja kirjan päähenkilöön on hyvin helppo samaistua. Noin sata sivua kirjaa luettuani aloin kokea ajoittain ahdistusta. Vaikka kirja on mielenkiintoinen, niin se on myöskin todella rankkaa luettuavaa, ja osittain myös erittäin ahdistavaa. Etenkin kohta, jossa päähenkilö päättää omakätisesti kissansa tuskat sai haukkomaan henkeä ja vuodattamaan sangollisen kyyneliä. Miehen kommentti kyseisellä hetkellä, "onko pakko lukea sitä kirjaa, jos se saa tuollaisen reaktion aikaiseksi?" - ja kyllä, se oli pakko lukea loppuun. Oli kirja miten ahdistava tahansa niin se on saatava lukea loppuun, sillä muuten mietin todella kauan, että kuinka kirja päättyi ja kävikö kirjan päähenkilölle mitenkä. Eli en ahdistuksestani huolimatta voinut kirjaa kesken jättää. Kirja oli kaikesta huolimatta hyvä ja saattaisin ehkä joskus lukea sen uudelleenkin. Punainen mekko oli myöskin ahdistavin lukuelämys pitkäänpitkään aikaan, jonka takia en ehkä vähään aikaan tahtoisi tuota uudelleen lukea. Voin silti suositella kirjaa kaikille, joita kiinnostaa tietää minkälaista on prostituoidun elämä Suomessa.

Sosiaalisuutta ja kermakakkua.

Käytiin tänään anopin siskon miehen 50-vuotis kekkereillä. Eivät olleet järin suuret juhlat, ihan perusporukka, silti olin kotiin tultua ihan poikki. Väsymys voi johtua parista huonosti nukutusta yöstä ja siitä etten tänään oo päässy kunnolla lepäämään. Kekkereien jälkeen pukkasi huonoa oloakin, joka ei pienillä tirsoilla lähtenyt. Olo on hiukan sellainen etten vaan olisi kipeäksi tulossa. Toivottavasti en kuitenkaan, sillä ei huvittaisi yhtään sairastella. Tänä talvena ollaan kyllä neitisen kanssa sairasteltu ihan tarpeeksi. Onneksi kohta pääsee yöunille.

Miulla oli jopa kamera matkassa tuolla kekkereillä, joka on oikeasti aika harvinaista. Tässä siis muutama kuva sieltä sekä pari kuvaa ennen kekkereihin lähtöä. Oli muuten aivan älyttömän hyvää lakka-kinuski -kermakakkua, vaikka kuvaa siitä ei tullutkaan otettua.

Neitisestä oli hyvinkin hauskaa oll kuvattavana.

Äkkiä isiä pakoon.

Juhlissa ensimmäiseksi sisään tullessa otettiin konjakkia, tai vaihtoehtoisesti kuohuvaa, josta en kuvaa kerinny saaman kun juoma loppui.

Isomummon sylissä oli hyvä olla.

Anopin veljen tytär tykkäsi kovasti kaivella nenäänsä :D Yritin tytöstä hyvää kuvaa saada, mutta kaikki kuvat olivat nenänkaivuu -kuvia.

Tädin kaulakorua hipeltämässä.