Eilen oltiin koko päivä prinsessaisen kanssa Suonenjoella. Miun oli tarkoitus käydä MLT-omahoitajan luona, mutta aamulla soittivat sieltä ja peruivat ajan, kun ei A ollut tullut töihin. Päätettiin kuitenkin lähteä, kun miehen veli oli Kuopioon menossa niin päästiin siinä siivellä Suonenjoelle. Käytiin sitten neitisen kanssa kirjastossa, Mestarinkulmassa syömässä ja käppäiltiin isukin työpaikalle. Mies pääsi klo.16:00 töistä ja sen jälkeen käytiin Värisilmästä hakemassa paneelivahaa, jolla käsitellään mein olohuoneen puolipaneelit. Tarkoitus oli kuviakin ottaa raksalta, mutta unohtui. Voisin tehdä raksapäivityksen, tosin viimesimmät kuvat on otettu 9.3., muta eipä siellä ole hirveästi tapahtunut sen jälkeen. Jotakin ihan pientä.. Ensi viikolla appiukko ja E alkavat laittaa tapettia seinään, jonka jälkeen käsittelevät ne paneelit.
Oli kyllä oikeasti mukava olla eilen siellä Suonenjoella. Vaikkei tuttuja ihmisiä näkynytkään niin oli ihana nähdä ihmisiä yleensä. Neitisestäkin näki, että nautti kun tehtiin vaihteeksi jotain muuta kuin möllötettiin kotona (tai noh, "kotona"). Ihmiset oli taas oikein ystävällisiä ja auttoivat ovien kanssa. Oltiin nimittäin rattaiden kanssa liikenteessä ja jotkut ovet ovat kyllä todella hankalia (eilisistä ovista mainittakoon kirjaston ja Silmäaseman ovet). Myöskin ISO kiitos Mestarinkulman tädille, joka ystävällisesti piti prinsessaiselle seuraa sen aikaa, kun itse kävin vessassa :)
Kamera oli eilen matkassa, mutta ei tullut kuvia otettua. Harmi. Olis varmasti tullut hienoja kuvia mm. neitisen ihkatoisesta kirjastoreissusta. Ihkaensimmäisen kerran kävin hänen kanssa Vesannon kirjastossa ja taisi neitisellä olla silloin ikää n.3kk. Eilisellä kirjastoreissulla oli ilmeet kyllä ihan kohdallaan ja niistä olisi kuvaa pitänyt ottaa. "Vou. Äiti, missä me oikein ollaan? Ihan sikahieno paikka." -Jotenkin noin :D
Kyllä illalla huomasi tytöstä ja itsestä, että tuli oltua päivä liikenteessä. Oltiin nimittäin IHAN poikki ja miun jalat oli ihan kuolleet. Ne oli ihan turrat ja polvia särki seisomisesta. Noh, tiesipähän ainanki jossakin olleen.
Tänään on sitten ollut ihmeen väsy olo eilisen jäljiltä. Nukuin taas yöllä huonosti ja näin outoja unia. Koko viikko on ollu tällasta. Jospa ens viikko olis yöunien kannalta parempi.
Intouduin tänään ihan kunnolla ruuanlaitosta ja pyöräytin lihapullia. Olivat oikein hyviä ja maistuivat muillekkin. Miehen serkun poika ja appiukon sisko tulivat tänään Suomussalmelta kyläilemään. Ihan pelkkä viikonloppuvisiitti ei tietenkään oo kyseessä, sillä huomenna on Horon jäällä jokkiskisat, joihinka K osallistuu. Mies ja tämän veli ovat ilmeisesti menossa huoltojoukoiksi niin pääsevät ilmaiseksi sisään siinä siivellä.. Turhaa touhua miun mielestä tuollainen. Olisin tahtonu lähteä huomenna Suonenjoelle jonkun kaverin luokse istumaan, ja olisi voitu käydä samalla Värisilmässä katsomassa keittiön tapetit. Nooh.. Kaipa sinne kavereille voi mennä sunnuntainakin, tosin Värisilmä ei oo silloin auki.. Voi se kyllä tehdä miehelle ihan hyvää käydä välillä tuulettamassa nuppiaan muutenkin kuin juomalla tai olemalla kuski.
Jospa nyt lopettelisin tätä kirjoittelemista ja alkaisin etsiä tietokoneen uumenista niitä raksakuvia. Oudon hiljaista täällä, kun prinsessainen lähti tunti sitten anopin, appiukon ja tämän siskon, H, kanssa käymään kylällä. Käyvät kuulemma kaupassa, appiukon toisen siskon luona (jonne H jää yöksi) ja avannossa uimassa (siis anoppi ui). Mahtaa tämä appiukon toinen sisko olla täpinöissään, kun prinsessaista näkee.. Noh, sen kuulee sitten kun reissulta palaavat.
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti