Pitkäperjantai.

Kylläpä on ollut pitkä päivä. Mentiin neitisen ekojen päiväunien jälkeen anopin siskon luokse ja siellähän vierähtikin mukavasti koko päivä. Me ei keretty karjalanpiirakoita leipomaan, mutta hyviä olivat saaneet tehtyä ilman meitäkin. Syötiin, seurusteltiin, ukot pelasivat korttia ja naiset käytiin pienellä kävelylenkillä neitisen toisten päiväunien aikaan. Ihan perusporukalla siellä oltiin ja oli mukavaa.

Aamusta asti miulla on ollu jonkinlainen huono olo enkä oo oikein ollut oma itsenikään, mutta onneksi pikkasen helpotti, kun sain nukuttua pienet päikkärit neitisen kanssa ennen kylille lähtöä. Päätä särki, alavatsaa koski ja olotila oli jotenkin eriskummallinen.. ehkä jopa pelottava. En osaa selittää sitä, enkä kyllä jaksakkaan nyt enää ajatella sitä oloa. Onneksi oudot olotilat tasoittui hiukan kyläilemässä ollessa vaikken ihan "normaali oma itseni" ollutkaan. Odotan jo malttamattomana ensi viikon aikaa MLT-hoitajalleni, jotta pääsen purkamaan itteeni ihan kunnolla.
Tässä viettelen parhaillaan jonkinnäköistä laatuaikaa itseni kanssa, kun mies on kaverille kuskina ja pikkuneiti yöunilla. Ihan kiva saada välillä olla itsekseen vaikka toisaalta olisihan se kiva olla "ihmisten ilmoillakin". Nykyään tulee oltua kuitenkin niin paljon itsensä kanssa, että välillä meinaa alkaa tympimään. Miehen suunnitellessa kuskiksi menoa rupesin hälle kiukkuamaan, kun on taas pääsemässä muihin maisemiin, mutta sitten tajusin että jos rupean noin ajattelemaan niin miusta tulee vaan katkera ämmä, joka ei osaa olla tyytyväinen siihen mitä saa. Elämä on joskus vaikeaa ja julmaa, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Kuukauden päästä toivottavasti päästäis pikkuhiljaa jo omaan kotiin ja sitten voin keksiä jotakin kivaa jonkun oman kaverin kanssa ja päästä itse muihin maisemiin. Ja loppujen lopuksi nautin yksin olosta vaikka mukava seura ei olisikaan välillä pahitteeksi niin sosiaalisuuden kuin henkisen jaksamisenkaan puolesta.

Huomenna ollaan sinne Kuopioon menossa mm. kaakeliostoksille ja saapi nähdä, että minkälainen perheriita saadaan miehen kanssa aikaiseksi. Meillä kun on aika eriäviä mielipiteitä noista kaakeleista ja ylipäätään sisustamisesta. Aika pitkälti ollaan silti saatu sovittua jonkinlaisia kompromisseja. Kuten esim. olisin tahtonu keittiöön sellasta ihanaa pientä mosaiikkilaattaa ja mies sen jo miulle lupasikin, mutta nyt sitten hää ilmoittikin ettei oo ikinä varsinaisesti tykänny mosaiikkilaatoista muttei ole kehdannut sitä ääneen sanoa, kun mie rrrrakastan niitä. Eli nyt meille ei ilmeisesti ole sitä ihan pikkupikkusta mosaiikkia keittiöön tulossa, mutta jospa silti löytyisi jotakin kivaa. Saapi nähdä.

Katsellaan samalla myöskin maaleja, WC:n kaapistoa ja kylppäriin saippuahyllykköä. Ja jos sieltä saisi jotakin ideoitakin jajaja.. Noh, kunhan päästään nyt sinne Kuopioon niin katsotaan sitten mitä löytyy. Tarkoitus olisi käydä ainanki Värisilmässä, Clas Ohlsonilla, Carlsonilla ja Maxi-Kodintukussa. Sekä vinkkasin miehelle, että jos aikaa jää niin voitaisiin käydä Mustissa ja Mirrissä, kun tahtoisin löytää koiruuksille hyvän harjan (ja tottakai sitä aikaa jää siellä käyntiin, en vaan tahdo alkaa latelemaan päässä olevia aikataulujani miehelle ettei hää täysin tuskastu ja sano ettei lähdetäkkään minnekkään :D ovelaa?). Pikkuneitihän jää tänne mummolaan hoitoon niin päästään liikkumaan näpsäkämmin ja nopeammin, kun ei tarvitse miettiä ruoka-aikatauluja jnejne.

Nyt taidan lähteä etsimään jotakin purtavaa ja valmistautua nukkumaan. Ennen yhdeksää olisi tarkoitus aamulla lähteä ja mitä aiemmin lähdetään niin sitä paremmin keretään kaupoilla kierrellä. Saa nähdä kerkeänkö sänkyyn ennen miehen tuloa vai en. Hää nimittäin uhosi tulevansa viimeistään puolilta öin, mutta hiukan epäilen. Voi kyllä olla, että tällä kertaa pitää kiinni aikataulusta, kun viimeeksi "hiiiiukan" venähti samaisen kaverin kanssa ja mies oli kotona vasta aamukuuden aikoihin (olivat jumittuneet erääseen nimeltä mainitsemattomaan saareen, jonka lossi piti yötaukoa juuri kun olivat lähtemässä, mutta eivät sitten päässeetkään lähtemään sieltä jnejne.). En osaa enää nykyisin nukkua ilman miestä, kun hää ei oo appilassa asumisen aikana juurikaan lennellyt (ei kyllä tee sitä hirveästi muutenkaan), mutta kaipa siihenkin pitäisi taas opetella ettei tarvitsisi aina silmät ristissä odotella toista kotiin. Nyt hyvät yöt ja huomenna mahdollisesti raportoin Kuopion reissusta.