Keskiviikkona piti olla neitisen 10kk-neuvola, mutta se peruuntui samana aamuna. Ärsytti aivan mielettömästi ja ylipäätään aina ärsyttää kaikki viimetingan peruuntumiset. Aika siirtyi seuraavalle päivälle, mutta jouduin perumaan sen, koska meillä ei ollut kyytiä. Sitten aika siirtyi ensi viikon keskiviikolle, mutta joudun ajan perumaan. Ollaan ensi viikolla koko tiistaipäivä Suonenjoella, joten fiksuna menin ja varasin kotineuvolaan ajan. Onpahan jotakin tekemistä ja ensi viikosta ei yhtään tiedä, jos miehen veli joutuu lähtemään Pohjois-Suomeen työhommiin, jolloinka meillä ei taas ole kyyditystä mihinkään päivisin.
Ollaan tosiaan koko tiistaipäivä Suonenjoella. Aamulla klo.09:00 miulla on MLT-hoitoneuvottelu omahoitajan ja lääkärin kanssa. En vaan ymmärrä, että miten saadaan neitisen kanssa itsemme ylös sängystä, sillä kyyti lähtee jo klo.07:00!! Mies menee kahdeksaan töihin, joten siinä samalla kyydillä lähdetään. (Varmaan kävellään miehen työpaikalta TK:lle, jotta saadaan aikaa kulumaan ennen yhdeksää..) Samana päivänä neitisellä on se 10kk-neuvola klo.11:00. Keretään hyvästi syödä jotakin tuossa välissä. Klo. 14:15 miulla on kampaaja ja ennen sitä vietetään varmaan aikaa kirjastossa, jossa neiti voisi ottaa päiväunet. Ennen tai jälkeen kampaajan käydään syömässä jossakin, riippuen miten on aikaa. Voi olla hiukan poikkiolo tuon päivän jälkeen, mutta vaihtelu virkistää :)
Miulla on hiukan petturimainen olo, sillä en mene tällä kertaa tutulle kampaajalle vaan päätin kokeilla jotakin uutta. Jo jonkun aikaa oon tahtonut käydä kokeilemassa jotakin muuta kampaajaa, mutta en vaan oo saanut aikaiseksi soitettua mihinkään "tuntemattomaan". Aina käydessäni jossakin muulla kuin vakikampaajalla tunnen itseni hirveäksi petturiksi ja sitten kun menee takaisin vakikampaajalle niin olo on jotenkin todella nolo, kun tämä huomaa miun käyneen jossakin muualla. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Tämänhetkisellä vakikampaajallani oon käynyt siitä asti, kun muutin Suonenjoelle eli.. kohta kaksi vuotta. Onko siitä jo muka niiii-in kauan?! -Ohhoh. Tätä ennen oon käynyt lukemattomilla kampaajilla, mutta vain kourallinen niistä on saanu miun tukan näyttämään siltä kuin oon tahtonu. Nykyinen vakikampaajani on tosi mukava ja oon tykännyt käydä hänellä, mutta inhoan sitä miten hää on viimeaikoina muotoilut miun tukan leikkuun jälkeen. En oo saanut suutani auki sen vertaa, että olisin sanonut etten tykkää siitä. Toivottavasti seuraavalla kerralla osaisin ja uskaltaisin sanoa, sillä kaiken muun uskallan hänelle sanoa paitsi tuon.
Tällä viikolla oon ostellut varastoon joitakin ihania postikortteja ajatellen postcrossingia. Oon saanu tuota harrastusta aloitettuakin sen verran, että puolet lähetettävistä korteista on jo kirjoitettu. Mitään en oo vielä saanut kuitenkaan lähetettyä. Tänään olisi tarkoitus käydä kirjoitetut kortit postittamassa ja sitten aletaan vaan odotella kortteja saapuvaksi maailmalta :)
Tällä viikolla oon saanut mein elukat madotettua ja pitäisi vielä vinkata appivanhemmille, että madottaisivat oman kissansa. Oon käsittänyt ettei Napsun madottaminen oo mitenkään helppoa tai mielekästä hommaa kenellekkään, joten nauran jo valmiiksi partaani tätä odotellessa :D -Ja näinhän ei saisi tehdä, mutta teen silti.
Eilen leivoin kakkupohjan, jonka ohjeen laitoin myös tänne. Mies täyttää lauantaina 25-vuotta, jonka kunniaksi tahdoin jotakin leipoa. Pitkäänpitkään aikaan en oo leiponut täytekakkua, joten päätin kokeilla luonnistuuko se vielä. Kakkupohja on tumma, väliin tulee omenahilloa ja vaniljarahkaa. Päälle kinuskikuorrute, jota en oo ikinä ennen tehnyt itse, ja kermavaahtoa sekä itsetehtyjä marsipaanikukkia. Kakkupostausta tulossa myöhemmin, kunhan saan homman aloitettua :)
Miehen syntymäpäivälahja on vielä paketoimatta ja kortti tekemättä. Jossakin vaiheessa pitäisi nekin tehdä, tai jos tahdon päästä helpolla niin en paketoi lahjaa ollenkaan vaan teen pelkän kortin :D Toisaalta, lahjapaperit on ihan turhia, kun lahja avataan kuitenkin samantien kun sen saa käsiinsä. Turhaa luonnonvarojen tuhlaamista tämäkin. Myös kuvaa miehen lahjasta tulossa, mutta vasta huomenna ;)
Kunhan tyttö herää päiväunilta niin pitää lähteä käymään kaupassa ostoksilla. Pitää ostaa loput kakkutarvikkeet sekä juomista ja syömistä huomiselle.
Huomenna ollaan menosa juhlistamaan vappua ystävien kanssa. Miehet menevät aamupäivällä kasailemaan mein keittiökalusteita, jotka haettiin eilen, kun taas me tytöt juorutaan sillä aikaa keskenämme ;) Jossakin vaiheessa olisi tarkoitus grillata ja toivotaan, että sää sallii sen.
Itse oon ottanu kannan, että juhlistetaan virallisesti vappua vasta huomenna vaikka me juhlistetaan sitä kyllä tänäänkin. Tänään illalla tänne appilaan on tulossa perusporukka syömään ja viettämään aikaa keskenään. Ja tällä perusporukalla tarkoitan meitä, appivanhempia, miehen sisaruksia, anopin äitiä, anopin siskoa ja veljeä perheineen. Voi kyllä olla, että joku kaveri käy miehen syntymäpäiväkakkua maistamassa, mutta kiva lisähän se vain on :) Miusta on kiva viettää välillä aikaa isomman porukan kanssa, jotka kaikki on sukulaisia, sillä oonhan kuitenkin tottunut viettämään paljon aikaa omien sukulaisteni kanssa.
Meillä lähisuku (tai oikeastaan pelkkä äidin puoleinen suku) pitää tiivisti yhtä ja juhlitaan samalla tavalla kahvitellen niin nimi- kuin syntymäpäiviäkin. Miehestä on outoa, että mein suku on niin tiiviisti yhdessä, kun heillä juuri ja juuri muistetaan syntymäpäivät. Miehen puheiden mukaan täällä ei siis juurikaan juhlisteta, mutta oon huomannut että juhannukset, vaput ja muut "pikkupyhät" ollaan täälläkin tiiviisti yhdessä, mutta joulut ollaan sitten omalla pienellä porukalla. Ihan kiva, että täälläkin pidetään yhtä :)
Oikein hyvää vappua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti