Huuto tyhjässä huoneessa.

Nonniih.. Nyt oon maksanu kaikki huuto.netistä huutamani tavarat ja jään odottelemaan milloinka posti ne tuo :) Sieltä olisi nyt tulossa neitiselle Rukan keltaiset vuorelliset kurahanskat ja Marimekon raitapaita, sekä itselle Riihimäen lasin Apila -maljakko ja Muumi omenapuu -tyynyliinoja kaksi kappaletta. Hiukan jännittää tuo maljakon perille tulo ehjänä, mutta myyjä kuulemma pakkaa sen niin hyvin kuin taitaa, joten mitään vahinkoa ei pitäisi päästä käymään. Meinattiin ensin, että laitetaan pakettiin postin lisäpalvelu "Helposti särkyvää" (hintaa 6,10e), mutta kun kuulin miten tämä myyjä aikoi maljakon pakata niin tulin siihen tulokseen, että tuo lisäpalvelu voi olla aika turha.

Prkl. Kello on jo noin paljon. Piti soittaa sinne TK:n hoitajalle niistä labratuloksista, mutta unohdin. Soittoaika sinne oli klo. 12:30-13:30 ja pari kertaa sinne yritin soittaa, mutta puhelin tuuttasi varattua. Ajattelin, että soitan sen jälkeen uudelleen, kun oon nuo huudot maksanu, mutta unohdinpa sitten kokonaan. Hittolainen! Huoh. Pitää yrittää maanantaina uudelleen.

Eilen miulla olisi ollut aika sinne MLT-hoitajalle, mutta soitin sinne samana aamuna ja peruin ajan kyytionkelmien vuoksi. Aika siirrettiin maanantaille, edelleen klo.14:00. Luulen saavani kyydin sinne, mutta jos en, niin ainahan tuon ajan voi perua (jälleen). Pääasia olisi saada kyyti Suonenjoelle, sillä kyllähän mie sieltä aina pois pääsen miehen päästessä töistä klo.16:00. Kunhan miehen veli (löysin tälle jopa netistä termin; lanko! :D jee.) saapuu Suomussalmelta niin pitää häneltä kysellä kyytiä maanantaille. 

Eilen eräs ystävä soitti. Oon erittäin iloinen, että hää rohkeni soittaa miulle, sillä käsitin että hänellä on tuntemuksia "kukaan ei kuitenkaan tahdo/jaksa/halua kuunnella miun murheita". Hää oli lukenut miun blogitekstin ja oli huomannut meillä olevan samankaltaisia tuntemuksia, jonka vuoksi sitten ajatteli miulle soittaa. Hänellä oli huoli omasta jaksamisestaan ja kaikesta päätellen hänellä on jonkinlaista masennusta päällä. Yritin auttaa parhaani mukaan ja toivottavasti miusta oli edes jotakin apua. Eilisen puhelun jälkeen aloin olla huolissani tästä ystävästä ja huoli suureni, kun en oikein tiedä kuinka voisin täältä käsin auttaa häntä. Tottakai puhuminen ja jakaminen aina auttaa, mutta tällä välimatkalla se tapahtuu lähes aina poikkeuksetta puhelimitse. Kasvokkain puhuminen olisi paljon parempi vaihtoehto, mutta parempi puhelimitse kuin ei ollenkaan. Laitoin hänelle vielä tekstiviestin puhelun perään, että jos tarvetta on niin miulle voi soittaa ihan milloin vain, vuorokaudenajasta riippumatta. Tiedän, että luet tätä tekstiä, joten sanon nyt mikä olisi pitänyt sanoa eilen; oot ihan mielettömän rakas ja ihana ystävä, ja oon täällä aina siuta varten ♥

Tämän puhelun jälkeen hoksasin yhtäkkiä mitä oon kaivannut ihan mielettömästi. Oon kaivannut niitä tilanteita, kun ihmiset ottavat minuun yhteyttä, kun tahtovat jakaa jotakin miun kanssa. Kun kaipaavat kuuntelevaa korvaa ja lohduttavaa olkapäätä. Yhdessä vaiheessa tuntui, että ihmiset soitti miulle ihan vaan tämän takia ja tavallaan ehkä jopa kyllästyin olla aina se olkapää, mutta nyt kun näin ei oo pitkään aikaan käyny niin oon alkanu sitä kaipaamaan. Ja miulle saattoi soittaa oikeastaan ihan kuka vaan, läheinen ystävä tai ihan vaan joku kaveri, joka ei keksinyt ketään muuta. Pidän ihmisten auttamisesta, sillä se on ihan mielettömän iso osa miuta. Jotenkin vaan olin unohtanu sen kaiken oman avun tarpeeni keskellä. Kunhan saan itseäni hiukan kuntoon niin toivon, että ihmiset osaisi taas ottaa yhteyttä minuun kun apua tarvitsevat.

Nyt alan suunnitella "Listaa", johon sain haasteen täältä. Kunhan saan sen valmiiksi niin laitan sen tänne ja haastan kaikki blogini seuraajat samaan. Listaa odotellessa :)