Tänään ulkona on ollu niin kamalan ankee ilma ettei olla menty ulos ollenkaan. Tarkoitus oli käydä iltapäivällä erään sukulaisen luona kahvittelemassa, mutta soitin ettei taideta tulla, kun näytti siltä että hetkenä minä hyvänsä alkaa sataa vettä. Vettä ei kuitenkaan satanut ja aurinkokin pilkahti hetkisen, mutta silti ei huvita mennä ulos. Ulkona on pilvistä, tuulista ja kylmää. Eli juuri niitä kaikkia joita inhoan.
Minuu on koko päivän väsyttäny aivan mielettömästi. Kai se on tuo ulkona vallitseva ankeus, joka väsyttää. Nukuttiin pikkuneidin kanssa pikkasen yli kahden tunnin päiväunet ja minuu väsyttää siltikin. Voisin käydä jo nyt yöunille eikä tekisi edes tiukkaa nukkua aamuun asti. Toisaalta, oon kyllä viimeaikoina nukkunu öisin huonosti ja liian vähän, joten väsymys voi johtua siitäkin. Pitäisi osata käymään nukkumaan heti sen jälkeen kun neiti on nukkumaan laitettu, mutta jotenkin en vaan osaa. Olisi kiva katsoa telkkaria ja puuhata kaikkea sellaista mitä ei päivällä oo kyennyt tekemään, vaikka väsyttäisi miten paljon.
Voi kyllä olla, että miulla on jonkunlainen masennusvaihekkin tässä päällä (tai pahenemassa), kun väsyttää näin kamalasti. Oon nimittäin viimeaikoina ollut aika väsynyt, oli siihen syytä tai ei. Masennuksen päälle tullessa oon aina mielettömän väsyny eikä siihen auta vaikka nukkuisin miten paljon. Välillä masennuksen kourissa ollessa tulee myös vaiheita, jollojn virtaa riittäisi vaikka muille jakaa ja voisin hyvin olla nukkumatta parikin vuorokautta, mutta ne päivät on onneksi aika harvassa.
Anoppi on ollut tämän päivän sairaslomalla ja pyykkikone on pyörinyt koko päivän. Välillä hää on pessyt hein pyykkejä ja mie oon pessy mein pyykkejä. Jo eilen pyöräytin kolme koneellista, muta silti tuntuu ettei pyykin määrä pienene yhtään. Jospa huomenna malttaisin olla pesemättä pyykkiä.
Sairaslomalla ollessaan anopilla on ollut myös aikaa leipoa kasa vappumunkkeja. Tytön kanssa päiväunilta herätessä oli keko munkkeja odottamassa ja pitihän niitä mennä sitten maistelemaan. Kaksi sokeroitua ja neljä sokeroimatonta munkkia hävisi tähän kitaan. Nyt hiukan ällöttää ja öklöttää. Tekisi mieli oksentaa kaikki munkit ulos, mutta inhoan oksentamista, joten ehkä jätän väliin.
Tänään en oo saanu oikeastaan mitään aikaiseksi. Mitä nyt niitä pyykkejä oon saanut pestyä ja munkkeja syötyä. Ruuan tein alustavasti valmiiksi jo aamulla, iltapäivällä senkuin laittoi uuniin. Yleensä tiistaisin imuroin täällä alakerrassa, mutta tänään en oo jaksanut/saanut aikaiseksi. Huomenna jos saisi sen tehtyä. Tänään tai huomenna pitäis koira harjata, kun ei oo sitäkään tullut vähään aikaan tehtyä. Näkisi onko karvanlähtöaika alkanut jo. Elukat pitäisi madottaakkin. Matolääkkeet on valmiiksi ostettuna omille lemmikeille, pitäisi kysyä milloin nämä aikoo oman kissansa madottaa. Oon viimeaikoina laiminlyönyt koiran hoitoa, mutta jospa sekin lähtisi tästä pikkuhilja nousuun.
Huomenna pikkuneitisen 10kk neuvola. Samalla pitää käydä paikallisessa elektroniikka- ja kodinkoneliikkeessä katsomassa yhtä liesituuletinta. Mies oli tänään sinne soittanut ja kysellyt onko heillä sellaisia varastossa. Yksi kuulemma löytyy. Keittiökalusteet on tulossa, mutta liesituuletin uupuu vielä. Eipä sillä kyllä kovin kamalan kiire vielä ole, mutta ihan kiva käydä katsomassa kuitenkin. Ilmeisesti torstaina mies ja appiukko käyvät hakemassa mein keittiökalusteet. Ennen sitä ne pitäisi vielä maksaakkin. Viikonloppuna mies meinasi niitä kasailla
Pitäisi ruuan alkaa olla kypsää, joten menen laittelemaan astioita pöytään niin saisi ihmiset joskus syödäkseen. Lähiaikoina tulossa "100 pientä paljastusta minusta" -postaus kunhan saan sen loppuun kirjoitettua.
Ps. Osallistukaahan ihanaan onnittelukortti -arvontaan, joka löytyy täältä.
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.
3 kommenttia:
Hei!
Tulin kurkkaamaan blogiasi, kun olit jättänyt kommenttia minun blogiini ja lukijaksi taidan jäädä :).
SATA paljastusta!? :) Miten niin monta voi edes keksiä? :D Odotan kyllä mielenkiinnolla sitä. Saa nähdä, jos vaikka sitten itsekin innostun :)
Kati: Tervetuloa ja toivottavasti viihdyt :)
nup_pu: Kyllä, SATA paljastusta :D Sain joku aika sitten haasteen siihen ja aion haastaa kaikki lukijat, joten senkus rupeat jo miettimään valmiiksi omaasi :P
Lähetä kommentti