Suuri Pieni Maailmani
-blogi kertoo nuoresta äidistä, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ts. bipolaarinen mielialahäiriö. Historiaan mahtuu
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.

sunnuntaina, huhtikuuta 04, 2010

Maalien rapsuttelua.

Tänään päätin aloittaa sen, nimittäin tuolien restauroimisen. Meillä on näitä tuoleja kolme kappaletta ja kaikki ovat väritykseltään vaaleanvihreitä. (Samaten mein keittiön pirttipöytä on tätä samaa vaaleanvihreää sävyä, jonka aion myöskin restauroija, mutta myöhemmin.) Ensimmäisestä tuolista sain melkein kaiken maalin rapsuteltua pois ja aikaa meni vajaa tunti (kuvittelin että pelkästään tähän toimenpiteeseen olisi mennyt parikin tuntia!). Mies lupasi käydä vielä huomenna tuolin lävitse hiomakoneella, kun taas itse meinasin aloittaa seuraavan tuolin maalin rapsuttelun. Kunhan näen kaikkien tuolien kunnon niin käyn Värisilmästä hakemassa jonkinlaista maalia tai lakkaa. Suunnitelmissa olisi joko ihan perus peittävä valkoinen kalustemaali tai läpinäkyvä kalustelakka. Saa nähdä kumpaa laitetaan.

 Tällaisia tuoleja aloin restauroimaan.

 Kuvat eivät anna oikeutta värille,
mutta saapahan jonkinlaisen käsityksen.

 Ja tällaista jälkeä tuli.

Voi olla huomenna selkä ja kädet kipeinä, kun en oo tottunu tuollaseen maalin rapsutteluun. Välillä olisin kyllä kaivannut kaveria pitelemään tuolia, mutta kyllä tuo homma onnistui ihan hyvin itsestäänkin.

Huomenna ollaan menossa Suonenjoelle raksalle siivoilemaan. Anoppi on luvannut pestä ikkunat kerran (ne on aivan kamalan paksun pölyn peitossa, joten ne saa kyllä pestä useamman kerran), kun taas mies ja appiukko levittävät kylpyhuoneen seiniin toisen kerroksen kosteuseristettä. Tekisi mieli ottaa tuo maaliraappa mukaan niin voisin rapsutella siellä niitä keittiön tuoleja, mutta saa nähdä. Toisaalta pöytä ja tuolit olisi helppo puhdistaa ja maalata siellä niin ei tarvitsisi roijata niitä edestakaisin. Harmi kun tuo pikkuneitinen pitää ottaa mukaan niin ei voi ihan rauhassa puuhailla, mutta toivottavasti saisi tuon tyttösen nukkumaan vaunuissa niin jospa se siitä.. Saa nähdä kuinka organisoidaan neitisen ruokinta, mutta eipä siitäkään varmaan ongelmaa tule.

Saatiin eilen kaakelit valittua ilman suurempia riitoja tai avioeroa. Kylpyhuoneen seinäkaakelit kyydittiin raksalle ja loput (eli toiset seinä- ja lattiakaakelit kylppäriin) jouduttiin tilaamaan Riihimäeltä saakka, joten ne saa haettua vasta ensi viikolla. Appiukko ja aputyttö E pääsevätkin heti tiistaina laatoittamaan seiniä. Löysin Puijon Väristä myöskin alennettuja akryylimaaleja pikkupurkissa (1/10L) ja ostinkin kaksi purkkia poistuvia värejä. Kotiin tullessa tajusin, että olisihan niitä voinut ottaa muutaman purkin enemmänkin. (Eilen raksalla käydessä oli tarkoitus ottaa uusia kuvia, mutta koska siellä ei ole juurikaan tapahtunut mitään näkyvää niin jätin kuvat ottamatta, joten tuoreita kuvia tulossa hiiiukkasen myöhemmin.)

Nyt lähdetään käymään neitisen kanssa suihkussa ja sen jälkeen voisin hiukan pienentää viikattavien pyykkien kasaa.

Ei kommentteja: