Viime päivinä en oo kamalasti kerinny tänne kirjoitella eikä kyllä ole ollut inspiraatiotakaan. Kamalasti olisi asiaa, mutta sitten kuitenkaan en tiedä mistä aloittaisin.
Tänään oli ihanan aurinkoinen ilma, mutta kuuma ei kuitenkaan ollut. Nautin suunnattomasti tällaisista ilmoista. En niin välitä kuumuudesta, sillä se saa miussa aikaan vaan huonovointisuutta ja jaksamattomuutta..
Tänään on mein tyttösen nimipäivät. Muutama onnittelukin on tullut :) Vielä eilen oli suunnitelmissa leipoa joku makea piirakka nimipäivän kunniaksi, mutta enpä sitten enää tänään jaksanutkaan. Ihanat aurinkoiset ilmat ja lämmin keli on saanu miut laiskuuntumaan.
Tällä viikolla oon saanu monen monta postcrossingkorttia. Kortteja on tullut läheltä sekä kaukaa. Tänään iloisesti yllätti Taiwanista tullut ihana kortti. Kortit piristää päivää mukavasti. Odotan jo innolla, että päästään kotiin ja pääsen itse noutamaan postin laatikosta. Tällä hetkellä mies tuo sen mukanaan töistä tullessaan, kun käy appiukon hakemassa raksalta. Joskus sitä osaa nauttia pienistä iloista ja postin hakeminen on niitä pieniä iloja, joista itse nautin :)
Kamerassa olisi vaikka mitä kuvia viime viikonlopulta. Käytiin perjantaina kaverin veneellä avaamassa veneilykausi ja tyttönenkin oli mukana. Ei tainnut neiti muistaa viime kesäisiä venereissuja. (Neiti oli kahden kuukauden ikäinen, kun oltiin viikonloppu veneellä. Kovin moni ei ehkä uskaltaisi lähteä niin pienen lapsen kanssa veneilemään. Itse en kadu hetkeäkään.)
Hyviä kuvia saatiin niin tytöstä kuin maisemistakin. Neiti nautti tosi kovasti, kun hiukset liehui ja näki maisemia. Odotetaan jo innolla kesää ja viikonloppureissua veneellä.
Huomenna, jos on yhtä nätti ilma kuin tänään, niin lähdetään neidin kanssa piknikille. Ihan pienelle vaan eli tuohon pihanurmelle. Pitää yrittää muistaa ottaa kamera mukaan niin saisi otettua kuvia talteen.
------------------
Ja niin.. Päätin laittaa ensimmäisen blogini, Suuren pienen elämäni, ainoastaan itselleni näkyviin. Kaipaan paikkaa, johon purkaa ajatuksia ja tuntemuksia, joita en uskalla kellekkään jakaa. Jospa saisin sinne kirjoitettua jotakin ja saisin mielessä pyörivät asiat pois päästä. Kroppa tuntuu nykyisin niin kamalan raskaalta, kun on paljon ajatuksia, joita tahtoisin jakaa jollekkin, mutta en kuitenkaan pysty/uskalla. En osaa luottaa keneenkään niin paljoa, että voisin estottomasti kertoa mikä mieltä painaa ja ajatuksissa pyörii. Toivottavasti lähiaikoina saisin sen verran aikaiseksi, että aloittaisin itseni purkamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti