Ajattelin tämän postauksen verran käsitellä vielä tuota Äitienpäivää, jonka jälkeen yritän haudata ja unohtaa koko jutun. Voipi olla, että ensi vuonna ei meillä Äitienpäivää vietetä ollenkaan vaan häivyn jonnekkin maan alle.
PaaPii sanoi...
Hyvää äitienpäivää Regret! Kaikesta huolimatta. Kyllähän se äitienpäivän juhlistaminen on miehen vastuulla! Eihän lapsi opi sitä muuten viettämään eikä osaa itse vielä moneen vuoteen vaikka varmasti tahtoisi. Ja onhan mies sinut lapsensa äidiksi valinnut ♥
Sanna sanoi...
Miun mielestä se on miehen "velvollisuus" muistaa ja huomioida tuollaiset asiat. Se kuitenkin kertoo, että ajattelee toista ja välittää toisesta. Mie olisin myös katkera. Sie olet hyvä äiti, ja ansaitset kiitosta sen johdosta aivan niin kuin muutkin äidit saavat. Kumma, että siun anoppia kyllä muistettiin, mutta ei siuta. Kannattaa jutella miehen* kanssa tuosta asiasta. Monesti (tai lähes aina) asiat selvenevät niin! Hyvää äitienpäivää kuitenkin siulle! :)
Sanna sanoi...
Miun mielestä ei myöskään pidä koskaan "tyytyä" asioihin! Oli kyse tästä tai jostain muusta. Joten kannattaa ottaa härkää sarvista ja kertoa omista tunteista ja ajatuksista. Ne on tärkeitä!
MarJa sanoi...
Meillä mies ihmetteli miksi äitienpäivänä pitää lähteä mummon luo kahville ja kukkia viemään. Tavat tuntuvat tosiaankin olevan hyvin erilaisia.
-Kiitos teille ♥ Kommenttien lukeminen antoi paljon voimia. Mies joskus ehdotti, että hää voisi pikkuneidin 1v.-syntymäpäivän aikoihin tuoda miulle ruusun sen kunniaksi, että vuosi sitten synnytin mein tyttären. Teilasin kuitenkin idean sillä, että tahdoin päivän olevan pikkuneitiä varten. Eilen sitten tajusin, että Äitienpäivähän nimenomaan on sitä varten, että juhlistetaan äitiä tämän saavutuksista ja synnyttämisestä. Kun mainitsin asiasta miehelle niin tämä kimpaantui ja sanoi miun olevan itsekäs, kun aina "pitäisi mennä miun sääntöjen mukaan", kuten hää asian ilmaisi. Hämmennyin kovasti tästä odottamattomasta kommentista. Mies ei halua, että mie häntä muistaisin Isänpäivänä, koska hää ei ole miun isä, josta syystä hänenkään ei tarvitse miuta muistaa. Hän ei myöskään tahdo, että häntä muistetaan syntymäpäivänä, josta syystä hänenkään ei välttämättä tarvitse miuta muistaa.
Tänään sain kuulla kälyltä, että hää luuli keittiönpöydällä olevan punaisen ruusun kuuluvan miulle. Vastasin hänelle että enhän mie oo saanu minkäänlaista Äitienpäiväruusua vaan ruusu on appiukon anopille antama. Jopa kälyä ihmetytti ettei mies ole muistanut miuta. Lanko taas ihmetteli, että minkä takia miehen pitäisi miuta muistaa, kun en oo hänen äiti. En jaksanut alkaa vääntää rautalangasta vaan annoin asian olla.
--------------------------------------------
Eräs ystävä soitti äsken. Purin hänelle koko Äitienpäiväjupakan sekä muutenkin sydäntäni ja heti tuli paljon helpompi olla. Onneksi on olemassa ystäviä, joille voi aina silloin tällöin purkaa sydäntään ♥
--------------------------------------------
Oon aivan mielettömän väsynyt, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Alan olla ihan täynnä täällä anoppilassa asumista ja eilinen Äitienpäivä vain lisäsi miun väsymystä. Oon myöskin erittäin turhautunut ja kiukkuinenkin oon ollut jo pidemmän aikaa. Toivottavasti tää helpottaisi ennenkuin miun jaksaminen tulee tiensä päähän ihan kokonaan, johon ei ole enää kovinkaan pitkä matka.
Aiemmin on ollut miehen kanssa puhetta, että koska hänellä on Helatorstain takia pitkä viikonloppuvapaa (to-su) niin silloin viimeistään tahdon vieroittaa tytön yötissistä. Odotan jo kuin kuuta nousevaa loppuviikkoa, jolloinka ajankohta tähän olisi. Odotan, että pääsen majoittumaan aittaan ja nukkumaan kokonaisia öitä. Jännityksellä odotan muistaako mies tätä ollenkaan vai tekeekö hän sen, että ilmoittaa "ettei voi valvoa tytön kanssa, kun pitäisi jaksaa olla seuraavana päivänä raksalla" jnejne. En ihmettelisi yhtään tuota jälkimmäistä. Miehän se meillä oon, joka aina "saa" valvoa tytön kanssa öisin, koska oon päivisin hänen kanssaan kotona. Voin nukkua sitten päivällä tytön nukkuessa päiväunia, mutta jos nukun päivällä pienet unet niin miut haukutaan anopin (sekä jopa miehen) toimesta pystyyn siitä kuinka huono ihminen oon "normaali terve ihminen kun pystyy olemaan nukkumatta päiväunia ja selviää vaikka kuuden tunnin yöunilla". Tottakai valvon tytön kanssa, jos miehellä on seuraavana päivänä töitä, sillä pitäähän hänen olla virkeänä töissä, jotta saa tienattua leipää pöytään, mutta miusta on kohtuutonta jos mie joudun valvomaan tytön kanssa ja siltikään en saa olla edes pientä hetkeä päivällä pitkälläni. Miustakin olisi ihana nukkua joskus edes yksi kokonainen yö niin ettei tarvitsisi kertaakaan nousta sängystä tai ettei tarvitsisi huolehtia mistään muusta kuin omasta nukkumisestaan. Kaipaan "vastuuvapaata" eli edes pientä hetkeä, jolloin miun ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni.
Kohta taitaa tulla itku. Viimepäivinä se on tehnyt tuloaan monesti, mutta en ole antanut sille valtaa. Enää en jaksa taistella vastaan.
3 kommenttia:
Oletpas joutunut olemaan kurjissa fiiliksissä äitienpäivänä! Itse en osa tuohon sanoa muuta kuin: kerro miehelle mitä tunnet ja mitä toivot. Miehet kun eivät vaan oikeasti aina tajua :) Sen sijaan että odottaa ja pettyy, niin kannattaa tehdä niille selväksi, mitä niiltä odotetaan:) Suurin osa haluaa pohjimmiltaan miellyttää omaa kultaa, mutta jos on mennyt jo "mokaamaan" (esim. ei ole tajunnut onnitella vaimoa äitienpäivänä) niin sitä on helpompi ottaa puolustuskanta ("ethän sä oo mun äiti") kuin myöntää olleensa hölmö ja ajattelematon...
Nyt kuule sovitte, että tästä lähtien mies muistaa joka ikinen äitienpäivä sinua. Sanot, että siitä ei neuvotella!
Pöly laskeutuu ja asiat järjestyy:)
Voi helvetti! kylläpäs minun paineet nousi justiinsa!! Saanko tulla karjumaan sille sun anopille ja ukolles vähän totuuksia tuosta unen määrästä. Voisit kyllä itsekin sanoa takaisin, että "enpä ole sitten terve tai normaali, sillä tarvitsen unta myös päivällä!" Perhana, että pistää vihaksi!
Kiljuppa yksi yö siinä talossa kurkku suorana ja kysy aamulla, että väsyttääkö lähteä töihin.
Muistaakohan se sinun anoppi yhtään mitä pienen lapsen äitinä oleminen on? Tai sitten hänellä on ollut apunaan joku jatkuvasti! Miestäni olisin tirvassut jo turpaan tuosta kommentista. Ehkä sitä anoppiakin ;)
Unelma Säleikkö: Miehelle puhuin tuntemuksistani sunnuntai-iltana, mutta eipä tuo tainnut ottaa kuuleviin korviinsa. Mies oli jo muutamaa päivää ennen Äitienpäivää sitä mieltä, että koska en oo hänen äiti niin ei tarvitse muistaakkaan, joten se ei ollut pelkästään "sen päivän juttu". Toivotaan, että pöly tosiaankin laskeutuu ja asiat järjestyy. Jos ensi vuonna Äitienpäivä on samanlainen niin en tosiaankaan aio juhlistaa sitä itse enkä myöskään aio tehdä/ostaa/antaa muillekkaan äideille mitään (varsinkaan miehen puoleisen suvun äideille).
MarJa: Itsellä on vähän tapana, että meen ihan lukkoon itse tilanteessa, joten en osaa sillä hetkellä sanoa vastaan yhtään. Kun taas sitten jälkeenpäin tulee mieleen vaikka mitä sanottavaa, mutta eihän sitä nyt enää jälkikäteen viitsi mennä sanomaan mitä sylki suuhun tuo.
Itse kuunneltuani anopin kokemuksia pienen lapsen hoidosta oon tullut siihen tulokseen, että appiukko on varmaankin valvonut lapsien kanssa, jos on tarvinnut. Voin olla väärässäkin, mutta tällaisen kuvan mie oon saanu.
Ja kiitos teille <3 Etenkin mielikuvat MarJasta tirvaisemassa anoppia saivat hymyn huulille :D
Lähetä kommentti