Mietteissä.

Olipa virkistävää ja rentouttavaa käydä saunassa. Upposin ihan kunnolla ajatuksiini ja tuli mietittyä aika syvällisiä. Pitkään aikaan en oo noin syviä miettinykkään. Vieläkin ajatukset pyörii päässä, tuntuu etten saa tätä ajatuksien virtaa lakkaamaan ollenkaan. Tekisi mieli jutella jonkun kanssa, mutten oikein tiedä kenen. En oikein tiedä kenellä olisi kokemusta asioista, tai oikeastaan tiedän muutamankin, mutten ehkä kehtaa kysyä. Vaikka toisaalta tiedän, että voin näiltä ihmisiltä kysyä mitä vain. Ehkä jossakin vaiheessa rohkenen, tai sitten en.

Mies tekee keittiössä nakkipiiloja. Piti ennen saunaan menoa kaivaa hänelle netistä ohje piilojen taikinan tekoon, kun ei lehtitaikinaa löytynyt talosta. Siellä se nyt häärää, miun oma "pikkukokki" ♥ Pikku neiti pomppii hyppykiikussa ja laulelee. Heräsi vasta seitsemän aikaan toisilta päiväunilta, joten ennen kymmentä on ihan turha toivo edes yrittää laittaa pikkusta nukkumaan. Jospa rasvaisin itseni ja etsisin jotakin vaatetta päälleni, kun vieläkin kylpytakissa hiihtelen. Kohta olis varmaan nakkipiilotkin valmiita niin saisi murkinaa, alkaakin tässä olla jo hiukan nälkä.

Arvontaa ja potkuautoja.

Jälleen aivan ihana ilma ulkona. Neitinen on kohta puolitoista tuntia nukkunut vaunuissa ja voisin kohta itsekkin mennä hetkeksi pihalle. Koira on ollut tänään hirrrmuisen huomionkipeä ja tykkäisi jos sen kanssa lähtisi pienelle kävelylle. Oon tänään muutaman kerran yrittäny ottaa siitä kivoja kuvia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuosta koirasta on aina hankala ottaa kuvia. Joko se ei oo ollenkaan kuvaustuulella tai sitten ei malta pysyä karvoissaan :D Hyvien kuvien suhde tuon koiran kohdalla on ehkä 1:100 eli ei järin suuri.

Löysin erään seuraamani blogin kautta aivan ihanan arvonnan, jonne pääsee osallistumaan täältä. Osallistuin ja nyt toivotaan, että arpaonnisuosisi niin voitaisiin saada mein neitiselle kura-asu, jollainen on sopivasti tämänhetkisellä hankinta listalla. Itseasiassa tuo arvonta sattui siis oikein hyvään saumaan :)

Miehen äiti, anoppini ja neitisen mummo, oli netissä surffaillessaan mennyt tilaamaan lapsenlapselleen potkuauton. Viimeeksi oli kuluneella viikolla puhetta taaperokärryjen hankkimisesta tai sitten vaihtoehtoisesti potkuauton hankkimisesta, joka itseasiassa olisi paljon monikäyttöisempi. En nyt tarkoita tätä perinteistä potkuautoa vaan sellaista, jossa on takana työntökahva (ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan?). Nyt aluksi neitinen voisi siis työnnellä sitä ja sitten kun siihen loppuu kiinnostus ja neitinen osaa kävellä sujuvasti niin sillä voisi ajella. Toisaalta kyllä taaperokärryjenkin hankkiminen houkuttaisi, sillä ne on jotenki niii-in söpöt. Tosin en tahtoisi Brion puisia enkä vihreitä, sillä tuntuu että kaikilla on vihreät. Niiden pitäisi olla muoviset, joko punaiset tai vaaleanpunaiset tai turkoosit tai violetit (onko niitä edes olemassa turkooseina tai violetteina?). Noh, nyt sieltä on siis kuulemma tulossa sellainen auto.. Ainanki miehen sanojen mukaan, itse anoppi ei siis ole miulle mitään sanonut. 

Kaveripariskunta J&M on tulossa tänne saunomaan tänään. Mein oli ensin tarkoitus mennä tänään Suonenjoelle ja oltais käyty hein luona samalla kahvittelemassa, mutta miehen tili ei sitten näköjään tullutkaan eilen, joten ei oo rahaa käydä tankkaamassa. Matkaa kuitenkin tulee n. 45km suuntaansa, joten bensaa kuluu. Ihan kiva, että tulevat käymään vaihteen vuoksi täällä. Vanhukset lähtevät illalla tanssimaan, joten sauna on melko aikaisin eivätkä oo täällä häiritsemässä muutenkaan. Kiva päästä saunomaan ja hörpöttämään M:n kanssa. Heille tulee ensi kesänä esikoinen ja odotan kovasti, että on toinenkin pienen lapsen äiti. Miulla ei nimittäin täällä ole itseni ikäisiä äitikavereita ja muutenkin kaikki nuoret äitikaverini ovat vanhempia, plus että suurin osa asuu jossakin kauempana. Mutta ehkä asia alkaa pikkuhiljaa korjaantua sen jälkeen, kun kotiin päästään (JOS joskus päästään..), sillä aikomuksissa olisi alkaa käymään perhekerhossa, jossa näkisi muita äitejä. Välillä kaipaan ihan kamalasti äitiseuraa, etenkin sitä samanikäistä. Olisi kiva päästä jakamaan ilot ja surut jonkun toisen samanlaisessa tilanteessa olevan kanssa. Toivossa on kuitenkin hyvä elää :)

Nyt alan viikkaamaan puhtaita vaatteita pois sängyltä (jälleen kasa vaatteita sängyllä, yllätys). Voisin käydä laittamassa koneellisen likaisia pyörimään ja siivota hiukan tätä mein huonetta. Täällä on nimittäin aika sotkuista ja tää pöytä on törkeen näkönen. Jospa saisin itseni motivoitua siivoamaan sillä verukkeella, kun kerta tulee vieraita :D Saa nähdä onnistuuko. 

Pöydästä kuvaa tämänhetkisessä tilassa. Eikö olekkin törkeen sotkunen?

Miehen mukaan se auto oli siis tällainen ja kuulemma keltainen.

Uusi tukka ja kirjastosta lukemista.

Juuri sain neitisen yöunille ja ajattelin tulla tänne kirjoittamaan hiukan päivästäni :)

Oli nimittäin perin virkistävä (ja väsyttävä!) päivä tänään. Puolilta päivin lähdettiin kälyn ja appiukon kanssa Suonenjoelle (Vesannolta siis, n. 45km), ja jätettiin neitinen mummolle hoitoon. Pääsi tämä äiti hetkeksi tuulettamaan ajatuksia, joka tekikin ihan mie-let-tö-män hyvää. Kälyn kanssa käytiin kampaajalla ja hää lähtikin sitten omille teilleen sen jälkeen, kun itse jäin Joelle palloilemaan. Kävin kangaskaupassa katsomassa verhokangastarjontaa (törkeän huonoa palvelua paikallisessa kangaskaupassa, en varmasti tule sieltä mitään ostamaan), Instrumentariumilla kävin kyselemässä linssien hintaa (teen hintavertailua aina, kun sattuu joku uusi optikko tielle) ja ruokakaupasta kävin hakemassa itselle pientä purtavaa ja neitiselle puuroa. Kirjastoon lopulta päätyi tieni, mutta enpä siellä kauaa kerinny kirjoja hypistellä, kun meni klo.15:00 kiinni. Kerkesin kuitenkin napata muutaman kirjan matkaani ;) Vaikka Suonenjoen kirjastossa en niinkään nykyisin vieraile (enempi täällä Vesannolla) niin uskalsin silti lainata muutaman kirjan sillä, että voin laittaa ne miehen matkassa tulemaan takaisin, kun hää kuitenkin päivittäin käy "kaupungissa" töissä.

Kirjastolta matkani jatkui terveyskeskukselle. Tarkoitus oli lorvia kirjastolla siihen asti, että mies vapautuu, mutta meni nekin suunnitelmat (kuten yleensä miun suunnitelmat) sitten uusiksi. Miehellä oli klo.15:15 hammaslääkäri, joten päätin mennä sinne odotushuoneeseen istumaan, odottamaan häntä, ja lukemaan päivän kirjasaalista. Kun mies vapautui hammashuollosta käytiin Ärrällä moikkaamassa kaveria ja matka jatkui miehen serkun tykö. Siellä sitten kahvit juotiin ja alettiin valua Vesannolle päin. Matkan varrella käytiin kotoa hakemassa päivän posti, joka koostuikin suurimmaksi osaksi mainoksista.

Appilaan palauduttaessa oli neitinen ulkona toisilla päiväunilla ja keittiössä odotti mooonet eri kotitekoiset pitsat syöjäänsä. Olivat mummon kanssa intoutuneet ihan kunnolla ruuanlaitosta (ja oli muuten hyvää pitsaa!). Miehen serkun tyttö ( miulle kuin pikkusisko) oli täällä käymässä ja lupautui Salattujen Elämien jälkeen värjäämään miun hiukset. (Tähän väliin pakko kommentoida noita Elämiä sen verran, että oli muuten odoteltukkin jo jonkun aikaa Ullan paluuta :D) Samassa vaaleassa värissä pysyttiin, joka miulla on joulusta asti ollut. Hiiiukan himottaisi värjätä punaiseksi (i likelikelike ♥), mutta oon vakaasti päättäny, että kesään asti mennään tällä värillä. Tai ainanki kevääseen yritän pitää näppini kurissa aina kaupan värihyllyjen kohdalla :D Väri onnistui hyvin ja siitä kiitokset vielä kerran värjärille ♥

Nyt alan pikkuhiljaa rauhoittua ja laittaa tietokonetta kiinni. Jos hetkisen lukisin kirjastosta lainaamaani tooodella mielenkiintoista kirjaa ja sitten kävisin yöpuulle. (Itseasiassa miulla on jo yksi kirja kesken, mutta en voinut olla aloittamatta toista tänään lainaamaani kirjaa, kun vaikutti niin mielenkiintoiselta ja oon sen kirjan käsiin saamista odotellut jo tovin.) Lopuksi pari kuvaa päivästä ja kirjasaaliista ("Punaista mekkoa" aloitin, kertoo prostituutiosta ja vaikuttaa todella hyvältä.)

Asumistilanteen selvittelyä.

Tänään oli ulkona aivan jär-kyt-tä-vän huono ilma! Aurinkoa ei näkyny missään ja taivaalta tippui vettä. Eilen ja toissapäivänä oli sentään niin hyvät ilmat, että molempina päivinä oltiin tyttösen ja koiran kanssa ulkona pulkkailemassa. Toivottavasti viikonloppuna olisi aurinkoista niin pääsisi miehenkin houkuttelemaan ulkoilmaan.

Oli tarkoitus tuossa viikonlopun korvilla päivitellä blogia ja kertoa mein asumistilanteesta, mutta yllättäen en sitten joutanut koneella paljoa olemaan, joten jospa nyt kertoisin pääpiirteittäin mein tilanteen. Elikkä ollaan prinsessaisen syntymästä asti (kesäkuulta) asuttu appivanhempien katon alla, jossa majailee mein lisäksi myöskin miehen veli, 22, ja sisko, 17. Eli aikalailla on tämän talon neliöt täytettynä, kun meidän mukana tuli vielä kissa ja koirakin (entisestään talossa kissa ja kesällä vielä oli koirakin). Syy, jonka takia tänne muutettiin oli, että meillä kotona alkoi kesällä hurjaakin hurjempi ja suuri remontti. Koti on 1909 valmistunut vanha omakotitalo (rakennettaessa hirsinen, myöhemmin laudoitettu), joka on ennen miehen omistusta ollut jonkin vanhan mummon omistuksessa, joka ei oo ilmeisesti hirmuisesti minkäänlaista remonttia siellä ikinä tehnyt. Mies osti tämän talon vuonna 2005, josta lähtien siellä on pienesti remontoitu aina kun rahatilanne sen on sallinut. (Selvityksenä, mie oon tullut kuvioihin vasta vuonna 2008.) Nyt sitten viime kesänä tosiaan alkoi ihan kunnolla tapahtua. Ulkolaudoitukset meni kaikki uusiksi, sisältä purettiin aika paljon pois. Aiemmin mies oli laajentanut taloa kahdella makuuhuoneella ja kesällä laajennusta tuli keittiön verraan lisää. Myöskin uudelle eteiselle on tehty pohjat, samoin terassille. Mökki tulee olemaan aika erinäköinen valmistuessaan kuin mitä se oli vielä vuosi sitten. Alunperinhän oli tarkoitus, että ollaan täällä appilassa kesä ja syksyllä päästään jo omaan kotiin muuttamaan. Näin ei kuitenkaan käynyt ja seuraava etappi oli joulu. Todellakin toivoin, että oltais omaan kotiin jouluksi päästy, mutta turha toivo sekin. Siitä seuraava etappi oli helmikuu, mutta sitten ilmeni ongelmia, joita selvitellään edelleenkin (mm. rahoitusongelma). Nyt remontti on ollut virallisesti jäissä kohta kolme viikkoa ja ensi viikolla pitäisi taas alkaa tapahtua. Asiaa on vielä hidastanut se, että pankinjohtaja on ollut kahden viikon lomalla (juuri sopivalla hetkellä!) ja asiat siellä päässä ei oo edenny yhtään minnekkä tämän takia.

Remontti on tällä hetkellä sellaisessa vaiheessa, että.. Olohuoneesta ja keittiöstä puuttuu maalit/tapetit sekä lattialta matto. Keittiöstä puuttuu kalusteet. Vessasta puuttuu lattiamatto/-laatat, seinäpinnoitteet (maali/tapetti) sekä kalusteet. Kylpyhuoneesta puuttuu kaikki laatat ja kalusteet. Eteisaulasta puuttuu kivilaatat lattiasta ja seinien pystypaneleista maalit/lakat. Saunassa on tällä hetkellä vain seinät, loppu tulee ensi kesänä, sama ulkoeteisessä. Makuuhuoneet on tosiaan jo valmiina. Paljosta ei olisi enää kiinni, jotta sinne pääsisi asumaan.

Nyt ollaan 9 kuukautta täällä oltu ja elelty. Täytyy sanoa, että jos tästä selviän hengissä niin selviän mistä vaan ja tämä ajatus on aika pitkälle kantanu miuta täällä. En suosittele kenellekkään kokeiltavaksi vastaavaa. On nimittäin ollut aikamoinen kokemus.. Välillä on päitä hakattu yhteen anopin kanssa, mutta ei kuitenkaan niin pahasti, että pihalle oltaisi lennetty, onneksi. Anoppi on aikamoinen suustaan ja melko tempperamenttinen luonteeltaan. Itse taas sanon mitä ajattelen, mutten ajattele mitä sanon, joka tuo välillä vaaratilanteita anopin kanssa. Ihmeen hyvin ollaan silti pärjätty. Monesti oon ollu kiitollinen siitä, että täällä nurkissa on muitakin miun ja anopin lisäksi, jotka tulevat kuuman paikan tullen heittämään vettä niskaan. Miulla on pää meinannut levitä täällä useampaan otteeseen, sillä miullahan ei ajokorttia ole (en ole aikanani sitä tullut ajaneeksi) ja oon aivan toisten armoilla kyyditysten suhteen. Täältä on lähimmälle kylälle ja kauppoihin matkaa 7km. Ollaan siis maalla, jossa on tilaa ja ilmaa hengittää. Vaikka me ei itsekkään mitenkään kovin isossa kaupungissa asuta (Pohjois-Savossa Kuopion kupeella, Suonenjoella) niin silti välillä kaipaisi ihmisiä enemmän ympärille. Odotan, että pääsen omaan kotiin, omaan rauhaan ja päästään elämään "normaalia perhe-elämää", jota ei olla vielä päästy ollenka kokeilemaan. Onhan se kiva, että täällä on auttavia käsiä lähellä, mutta rajansa kaikella ja miulla alkaa pikkuhiljaa tulla ne rajat vastaan. Silti vaan jotenkin saan itseni pidettyä kasassa, sillä välillä tekisi mieli mennä ulos ja kiljua niin kovaa kuin kurkusta lähtee. Voitte varmasti kuvitella, että alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, kun ei täällä voi olla samallalailla kuin omassa kotona. Ei voi olla koko päivää yöpaidassa, ei voi pyytää ystäviä kaukaa käymään silloin kun huvittaa, ei voi riidellä miehen kanssa "täysillä" vaan aina pitää hyssytellä. Huoh. Ehkä tämä tästä joskus. Toivottavasti.


Ps. Lähipäivinä (jahka kerkiän) olisi tarkoitus laittaa kuvaa raksalta niin saa enemmän osviittaa missä mennään.

Kolmen päivän viemää kuvin.

Sunnuntai

Maanantai

Keskiviikko

Sunnuntaina mein prinsessainen täytti 9kk. Koko ajan ollaan lähempänä vuoden ikää :) Tiistailta, eli eiliseltä, ei ole kuvan kuvaa, sillä unohdin kameran ja kuvien oton kokonaan, mutta eipä tuo nyt niiii-in hirmu iso menetys ollut. Huomenna (tai lähipäivinä) odotettavissa parempaa postausta.

Perjantai.

Tänään oli aivan i-ha-na ilma ulkona. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta eikä siellä ollut edes kylmä. Iltapäivällä käytiinkin pikkuneidin ja koiran kanssa pulkkalenkillä. Koiralla oli ihan superisti liikaa virtaa, lapsi yritti muutaman kerran karata pulkasta ja itsellä meinasi hikeä pukata aika kivasti. Huomenna tarkoitus lähteä käymään raksalla katsomassa tilannetta ja Värisilmässä tutkailemassa tapetteja ynnämuuta. Oikeastaan meillä on jo tapetit ja lattiat katsottu valmiiksi, mutta miehen serkun tyttö tulee mein raksalle työharjoitteluun ja hänelle näytetään mitä oltiin suunniteltu. E opiskelee jonkinsorttista sisustamista (en nyt muista tarkkaa termiä) ja tulee meille suunnittelemaan jo puoliksi suunniteltua. Olohuone/tupakeittiöstä meillä miehen kanssa on jo aika iso ja vahvakin visio, samoin "eteisaulasta", mutta vessa ja kylpyhuone on aikatavalla vielä auki. Ollaankin päätetty, että E saa tehdä niistä muutamat suunnitelmat ja katsellaan sitten jos hänellä olis jotakin hyviä ideoita, sillä me todellakin tarvitaan hyviä ideoita niiden suhteen. Meillä ei miehen kanssa oo oikein tähänasti mennyt yksiin näkemykset vessasta ja kylpyhuoneesta, joten oikeastaan aika hyvä, että on joku kolmaskin osapuoli antamassa ideoita.

Meillä siis todellakin tällä hetkellä kotona menossa remontti ja ollaan appilassa evakossa. Täällä ollaan oltu prinsessan syntymästä asti elikkä kesäkuun alusta. Tästä kirjottelen vaikka huomenna lisää ja tarkentavasti, sillä on niin erikoinen tilanne kyllä että sitä ei ihan muutamalla sanalla selitä :D Lyhyesti ja ytimekkäästi se tuli jo tuossa, mutta pidemmän kaavan mukaan myöhemmin. Nyt on ruettava pienentämään sängyllä olevaa puhtaiden vaatteiden kasaa, jotta mahtuisi ihmiset nukkumaankin. Kunhan saan kasaa edes hiukan pienennettyä niin saa alkaa laittamaan neitiä yöunille. En kehtaa touhuta täällä huoneessa silloin, kun hänet on nukkumaan laitettu, sillä ei tuu sitten tyttösen nukkumisesta oikein mitään. Mutta siis huomenna lisää.


Ps. Löysin muuten eilen sattumalta yhden tosi hyvän blogin. Eilisillasta asti oon lukenu sitä pikkuhiljaa eteenpäin aina sillontällön kun on ollu "joutoaikaa". Blogi on niin koukuttava etten meinaa malttaa lopettaa lukemista, ja todellakin aion alkaa jatkossa seuraamaan.

Furminator.

Jeee, se tuli! Nimittäin huuto.netistä huutamani Furminator -pohjavillanpoistaja koirille. Viime syksystä asti oon sen hankkimista meille tuumaillut ja nyt kun hoksasin sellaisen huuto.netissä niin pitihän sitä yrittää itselle saada. 

"Maailman tehokkaimmaksi pohjavillan ja irtokarvan poistajaksi nimetty Furminator on patentoitu 4,5 cm leveä harja, joka poistaa pohjavillaa tehokkaasti ja kivuttomasti muuta turkkia vahingoittamatta. Vähentää irtokarvaa jopa 90%. Sopii kaikille koiraroduille, kissoille ja hevosille."

Saattaa olla aika tehokas meillä keväisin ja syksyisin karvanlähtöaikaan, vaikkei kleinspitzeistä varsinaisesti karvaa edes lähde (vertauskohteena vaikkapa kultainen noutaja, josta sitä karvaa lähtee aivan jumalattomasti ja vieläpä pitkin kevättä/talvea, kun taas mein koirat tiputtaa pohjavillat kerralla). Kunhan tässä joudan niin pitääkin heti kokeilla tuota Lucaan. Saapi nähdä mitä itse koira tykkää vehkeestä, kun emäntä on ihan innoissan. Ja Lucaan sitä onkin hyvä kokeilla, sillä se ei tykkää yhtään mistään nyhtävistä harjoista tai kammoista (hällä on niiii-in herkkä hipiä, joka ei siedä sellasta) ja välillä onkin aika ongelmallista yrittää jotakin takkua selvitellä, kun koira ölisee tuskissaan vaikkei vielä olla karvoihin edes koskettu. Onneksi noita takkuja ei kuitenka oo usein, joten emäntä  (sekä siinä sivussa koirakin) pääsee huomattavasti helpommalla.

Nyt jos olisin oikein aikaansaava niin lähtisin käymään lenkillä tai alkaisin viikkaamaan tuossa sängyllä olevia puhtaita vaatteita kaappiin. Lenkki voisi tehdä oikeastaan aika hyvää, kun taas pyykkien viikkaaminen olisi muuten vaan hyödyllistä. Jaa-a.. Jospa vedän ulkovaatteet niskaan ja meen ulos.

Suuri pieni maailmani.

Olin jo jonkun aikaa miettinyt uuden blogin tekemistä, kun todellinen innostus tekemiseen löytyi. Tahdoin tehdä uuden blogin, joka tavallaan kuvastaisi "uutta elämääni" (tai ehkä pikemminkin uutta elämäntilannettani). Maailma ympärillämme muuttuu koko ajan, mutta viimeisen puolentoista vuoden aikana se on muuttunut erityisen paljon itseni ympärillä, koskettaen aivan eri tavalla kuin ikinä ennen. Joku ehkä Odotuspäiväkirjaani lukeneena tietää, että tulin yllättäen raskaaksi ja se muutti koko maailmani. Raskaus oli odotettu ja toivottu, mutta silti se tuli hiukan yllättäen. Nyt tyttären ollessa 9-kuinen en voi edes ajatella elämää ilman häntä. Toinen maailmaani mullistanut asia oli naimisiin meno ja sukunimen vaihdos. Oli hiukan shokki, kun papin lausuessa aamenta tajusi, että tässä se elämän toiseksi suurin käännekohta nyt on eikä tältä tieltä ole paluuta. Kaikista vastoinkäymistä huolimatta en kadu päätöksiäni.

"Suuri pieni maailmani" on siis jatkoa edelliselle "Suuri pieni elämäni" -blogille ja kertoo nykyisestä "uudesta elämästäni", johon kuuluu kaiken entisen lisäksi oma tytär ja aviomies. Yritän jakaa ajatuksiani mahdollisimman usein eli silloin kun viitsin, jaksan ja muistan :)