Nukuin tuossa jokusen tunnin, heräsin enkä saanu unta uudelleen, joten ajattelin tulla täällä käymään. Meinasin jo illalla tulla, mutta olin sen verran väsy etten yksinkertaisesti jaksanu. Vatsatauti ei miuhun iskenytkään vaan todennäköisimmin oireet johtui illalla syödystä karjalanpaistista, joka oli ollu hiukan liian kauan huoneenlämmössä ennen jääkaappiin laittoa -.-" Oma moka siis. Niinpä ihana ja rakas lapsuudenystävä tuli eilen miuta moikkaamaan ja oli niiiiiiii-in piristävää olla ihmisen kanssa, jonka seura piristää aina ♥ Harmi, että hää joutui jo tänään lähtemään, mutta parempi että kävi kuitenkin täällä edes vähän aikaa olemassa kuin ei olisi tullut ollenkaan. Sain niin paljon virtaa ja iloa, että toivon sen kestävän edes huomisen (siis tämän keskiviikon) -toki saishan se kestää vaikka koko loppuviikon, sillä mitä pidempään niin parempi. Välillä ärsyttää, kun nykyisin lannistun niin kamalan pienestä. Saatan menettää uskoni ihan kokonaan jostakin sellaisesta, joka "normaalina minänä ollessa" tuntuis kamalan pieneltä. Sitten taas toisaalta vaikka tuntuukin, että uiskentelen tällä hetkellä jossakin toooosi syvällä, niin joku iloinen asia saa miut ihanan iloiseksi ♥
Tämän enempää en nyt tällä kertaa jaksa kirjoitella, mutta jospa tää miun hyvä fiilis jatkuu niin tuun kyllä sitä tänne levittämään ja kirjoittelemaan taas enempi :) Pitäis käydä kameralta koneelle siirrettyjä kuviakin lävitse niin vois niitä tännekkin laitella, josta tulikin mieleen, että voisin laittaa tänne yhden videon. Prinsessainen kävi viime keskiviikkona ts. Tapaninpäivänä avaamassa miun kuusen alle "eksyneet" joululahjat ja kuvien ottamisen sijaan otinkin videon sessiosta ;) Toki kuviakin otettiin, mutta vasta ihan viimeisimmäksi ja pitäisi niitä laitellakkin tänne jossakin vaiheessa.
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti