Siivoilin tuossa äsken sähköpostia kaikesta turhasta ja löysin tällaisen, jonka mies on miule joskus lähettänyt kesken työpäivän. Oli ihan pakko laittaa se tänne, sillä tää piristi miun iltaa ihan mielettömästi, joka äsken siivouksen yhteydessä meinas jo saada ikävän päätöksen. Toivottavasti tää piristää jonkun muunkin hetkeä :)
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti