En muista ...

... milloin viimeeksi olisin pyöriny tällä tavalla sängyssä ilman unta. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia miula on mielialalääkitykset joiden avulla nukun yleensä yöni kuin tukki. Toki miun unen laaduissa on siltikin eroja ja saatan joinakin öinä nukkua huonommin, joka näkyy aamulla väsymyksenä -aivan kuten "normaaleillakin" ihmisillä (ts. ihmisillä, jotka ei syö mielialalääkkeitä). Tällaiset pyörin-sängyssä-eikä-uni-tule -yöt on miule ollu aika harvinaisia viime vuosina. Poikkeuksen ovat tehneet raskausaika tai kun oon muuten ollut ilman lääkitystä, josta tästäkin on jo pian viisi vuotta. Toisaalta ihan kiva välillä "tuntea kuin normaali ihminen" ja toisaalta taas tää on ihan mielettömän ahdistavaa, sillä enhän oo tällaiseen tottunut.

Ahdistuksesta tuli mieleen, että miuta nykyisin ahdistaa aika moni asia. Ahdistun kaupassa, jos oon sattunut sinne ruuhka-aikaan. Ahdistun tuttujen ihmisten seurassa, kun tulee hiljainen hetki ja pitäisi keksiä jotakin sanottavaa, sillä tajuan juuri yleensä sillä hetkellä etten oo ollenkaan sisäistäny mitä viime hetkinä on tapahtunut tai mistä on puhuttu. Ahdistun, kun katson peiliin ja huomaan jälleen pyöristyneeni, josta seuraa kamala morkkis. Ahdistun, kun ajattelen, että pitäisi tiputtaa kiloja enkä saakkaan mitään aikaiseksi. Ahdistun, kun ajattelen töihin palaamista ja sitä ihmisvilinää. Ahdistun, kun mietin, että pitäisi hoitaa pakollisia talousasioita, jotta kämppä pysyy pystyssä. Ahdistun, jos herään yöllä siihen, kun mies kääntää kylkeä, sillä kuvittelen hänen menevän pois ja jättävän miut yksin. Ahdistun, kun ei ole ketään (miestä ei lasketa), jonka kanssa jakaa syviä ajatuksia.

Tiedän, että kaikki miun tämänhetkiset ahdistukset johtuu siitä etten oo henkisesti (enkä fyysisestikkään) tasapainossa. Siltikään en osaa sanoa mitä niille tekisin. Tai toisaalta ehkä tiedän, mutta en vaan jaksa tehdä mitään. En jaksais välittää.

Tästä postauksesta tuli synkkä, mutta oli helpompi kaivaa esiin puhelin kuin alkaa etsimään laatikon kätköistä päiväkirjaa (kyllä, kirjoitan sellaseen aina silloin tällöin ja yleensä just tällasia juttuja). Anteeksi, että lupauksestani huolimatta en oo saanut aikaiseksi laitettua tänne niitä kuvia, jotka meinasin. Päivät on kulunu ihan liian nopeesti. Onneksi ne kuvat ei oo kuitenkaan kadonnu minnekkä, joten voin laittaa ne tänne heti kun viitsin. (Keksin juuri yhden ahdistavan asian lisää: Ahdistaa asiat, joita ei saa tehdyksi vaikka pitäis.) Melko ärsyttävää kirjottaa blogimerkintää puhelimella, mutta en jaksanu laittaa tietokonetta päälle, joten ihan oma vika. Nyt voisin kuitenki yrittää taas nukkumista. Mieskin kuorsaa ja on ihan sikeessä unessa.

Öitä.


Ps. Oli ihan pakko kokeilla laittaa tänne kuva puhelimesta ja mikäs kokeiluun sopiikaan paremmin kuin rakkaan prinsessaisen kuva ♥ Kuva on otettu aaaaikoja sitten, mutta sen ansiosta piristyin edes pikkuisen eikä maailma tunnu enää niin synkältä.