Suuri Pieni Maailmani
-blogi kertoo nuoresta äidistä, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ts. bipolaarinen mielialahäiriö. Historiaan mahtuu
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.

lauantaina, maaliskuuta 17, 2012

Ihana idea ja kevättä rinnassa

Tää viikko on menny ihan älyttömän nopeesti ja aikamoisissa vuoristoratatunnelmissa, joten sain vasta nyt aikaiseksi laitettua tänne lupaamiani kevätkuvia. Sain myös tuossa viikolla yhden aivan mahtavan idean, jonka toteutuksen ajattelin myöskin jakaa tässä samalla :)

Ostin joskus joulun jälkeen alennusmyynneistä tällaisen aivan ihanan perhosvalohässäkän. En vaan ollu keksiny kuinka sitä voisin käyttää (tosin myönnän, että laiskuus on ollu tähän myöskin osasyynä -.-" ), joten se on lojunu miula kaapissa. Tällä viikolla sitten yhtenä iltana sain aivan mahtavan idean ja ihmettelen edelleenkin suuresti miksen oo tajunnu tuota aiemmin.. Noh, nyt kuitenkin sain tuon valon otettua käyttöön ja tietenkin juuri, kun päivät alkaa pikkuhiljaa pidentyä ja sisällä käytettävien sähkövalojen määrää olis vähennettävä.


Mikä siinä oikeesti on, että parhaimmat ideat tulee aina viime tingassa tai sitten totaalisesti liian myöhään?
 -Noh, positiivista nyt kuitenkin on se, että saan nauttia tästä miun ideasta koko loppukevään ja ens syksynä pimeiden iltojen taas tultua aion muistaa tän idean ja ottaa heti hyötykäyttöön, kun vaan mahdollista ;)

Tässä vielä kuvaa valot päällä ...

... ja kokonaisuus kirjahyllystä.
(Älkää välittäkö tuosta sotkusesta kirjahyllystä! :D)

Ja sitten kevätkuvia, joita lupasin :) Kävin tiistaina kaupassa ja siellä oli paaaaaljon tulppaaneja alle puoleen hintaan. Niiden ohi kävellessä tulin niin hyvälle ja aurinkoiselle tuulelle, että pakkohan niitä oli mukaan ottaa, että saa kotiinkin hiukan kevään tuntua :) Olin jo aiemmin maanantaina käyny mein lähikaupasta hakemassa ruokaostoksien lisäksi yhden kimpullisen neilikoita. Pienistä asioista huomaa, että kevät on tulossa.


Aurinkoisia päiviä alkaa olla pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. 
Kaikista ihaninta on, kun se paistaa olohuoneen ikkunasta sisään ja valaisee koko tuvan ♥

Rrrrrrrakastan neilikoita ♥ Ovat vieläpä huomattavasti pidempi ikäisiä kuin esim. ruusut.
(Sotkuisesta työpöydästäkään ei kannata välittää ;) )

Ja pitihän kauniina kevätpäivänä ottaa muutama kuva eläimistäkin :) Täällä en olekkaan tainut esitellä mein uusimpia perheenjäseniä, joten tulee tässä hiukan esiteltyä niitäkin. Tosin ajattelin esittelyn tehdä vielä paremmin joskus myöhemmin :)

Englanninspringerspanieli Onni (Luoruelake's Eddie Murphy, s.2009) tuli meille viime vuoden huhtikuussa, kun aiempi omistaja etsi sille uutta kotia elämäntilanteen muutoksen takia. Onnin kanssa ollaan oltu välillä helisemässä, sillä koira on aika kovapäinen, mutta onneksi hyvin mielyttämisen haluinen (kuten sprinkut ja spanielit yleensä). Hurjasti on poika kehittynyt sen jälkeen, kun meille tuli ja viimeisten kuukausien aikana on alkanut pikkuhiljaa tuntua siltä, että "pikku riiviöstä" on kasvamassa ihana nuori mies :)

Vanhaherra Lucan jokainen varmasti muistaakin aiemmista päivityksistä :)

Viime marraskuussa meille sitten tuli vielä eläintarhan jatkoksi ja mein päivien iloksi pienen pieni kissanpentu Vertti, joka on ihan tavallinen maatiaiskissapoika ♥ Tämä huomionkipeä riiviö sulattaa kaikkien sydämet ihanalla olemuksellaan. Vertti tuli meille ihan sattumalta, kun yhden työkaverin kissa oli saanut pentuja, jotka kaikki oli ensi alkuun varattuja, mutta (yllättäen) kun luovutuksen aika tuli, niin ketään ei enää kiinnostanut. Harmillista, sillä ihmiset todella menetti jotakin hienoa, sillä jokaisesta kolmesta pennusta on kasvanut upeita pikkuherroja ♥ Vertin veikat jäivät synnyinkotiin, sillä loppujen lopuksi kasvattaja ei enää raaskinutkaan luopua heistä ja välillä ihmettelen, että kuinka siellä voidaan pärjätä, kun heillä kuitenkin oli ennen pentuja jo kaksi kissaa. Meillä meinaa välillä mennä hermot yhdenkin rasavillin kanssa :D Onneksi silti tulee aina hyviäkin hetkiä ja loppujenlopuksi Vertti on hyvinkin hieno pieni kissa ♥

Vaikka välillä tuntuu, että eläimiä meidän talossa alkaa olla jo ihan liikaa (kaksi koiraa ja kissa), niin täytyy silti sanoa, että yhdestäkään en luopuisi ♥

2 kommenttia:

Saralle kirjoitti...

Aina kun nään jonkun blogissa kuvia leikkokukista, niin tulee vastustamaton halu saada omankin keittiön pöydälle vähän piristettä. Aina ne kukat kuitenkin jää sinne kauppaan unohduksissa :/

Regret kirjoitti...

Tuttu tunne :D