Usvan takaa

Viime päivät (tai oikeastaan koko viikko) on menny kuin jonkinlaisessa usvassa. Oon kattonu maailmaa usvaverhon takaa enkä yksinkertaisesti oo jaksanu tehdä mitään eikä juuri mikään oo kiinnostanu. Loppuviikkoa kohden olo on vaan menny huonommaksi ja viikonloppu onkin ollu voinnin kannalta ihan superhuono vaikka vietinkin sen pienen prinsessaisen ja tämän isän kanssa. Koko viikonlopun miula on ollu tosi outo olo ja selvishän se tuossa jokunen tunti sitten minkä takia. Miula on kai jonkinlainen vatsatauti tuloillaan, että joo... Koko viikko on ollu oikeastaan aika kehno, sillä on tapahtunu vaikka mitä ja vaikka ne tapahtumat on pieniä niin tällä hetkellä ne tuntuu kamalan suurilta ja vahvoilta. Olo alkaa yksinkertaisesti olla sellainen ettei vaan enää jaksais. Vielä jos saan jonkun vatsataudin ni se kruunaa kaiken. Erään ihanan lapsuudenaikaisen ystävän piti tulla huomenna (tai siis tänään maanantaina) tänne viettämään miun kanssa Uutta Vuotta ja piristämään miuta, mutta jos miule iskee tauti ihan kunnolla, niin tuskinpa hää tulee. Tän enempää en jaksa kirjottaa. Ajattelin vaan tulla kertomaan, että hengissä oon vaikkei miusta ookkaan mitään kuulunut. Kuvia ja videopätkä olis kamerassa odottamassa tänne laittoa, mutta tällä hetkellä en jaksa alkaa säätämään. Toivottavasti pian tulis parempi päivä niin jaksaisin tänne blogiinkin kirjoitella.