Suuri Pieni Maailmani
-blogi kertoo nuoresta äidistä, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ts. bipolaarinen mielialahäiriö. Historiaan mahtuu
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.

keskiviikkona, kesäkuuta 30, 2010

Eräs tiistai viikko sitten.

Selailin kamerasta ottamiani kuvia
ja aivan pakko laittaa viime tiistain otokset tänne,
kun ovat niiii-in ihania. 

Millalla oli päällä kummitukselta syntymäpäivälahjaksi saatu mekko.

Ulkona oli melko viileä sää
ja  neitinen hiukan flunssassa,
josta syystä vaatetuskin oli sen mukainen.

Luca tahtoi tulla myös kuvatuksi.

Kauaa ei Mimmiltä saatu hattu pysynyt päässä.
Jalassa tytöllä kuukauden vaatepaketissa tulleet housut.

Kuvaa appiukon iltapuuhana rakentamasta upeasta kiviaidasta,
joka vei sydämeni ihan täysin ♥

Käytiin lenkillä ja yllätys oli melkoinen,
kun tiellä oli paaaaaaljon perhosia.
Kuvassa ei oo läheskään kaikki.

Näin lähelle päästiin..

...ja vielä ilman zoomia! 
Siis kuvat on oikeasti otettu noin läheltä.

Lenkin lopuksi löysin aivan uusia ulottuvuuksia mein vaunuista,
nimittäin tuuletusluukun!
Tuon jos olisi tiennyt viime kesänä
niin olisi kyllä ollut Millalla viileämmät oltavat päiväuniaikaan.
Siispä vinkki kaikille odottaville ja tuoreille vanhemmille;
tutustukaa paremmin menopeliinne!



Pssssst... Huomasitteko, että ensimmäistä kertaa puhuin blogissani prinsessaisesta nimellä?

3 kommenttia:

S kirjoitti...

Mikähän perhosten kokoontumisajo siellä oli meneillään!!!!

Mari kirjoitti...

Vai että on prinsessainen Milla - alkoi hymyilyttämään kun meidänkin perheestä löytyy Milla. Tosin tämä meidän Milla on hieman karvaisempi ja puhuu haukkumalla.. :)

Tuo ensimmäinen kuva on todella hauska kun näkyy pikkuiset hampaat suussa!

Nuo perhoset taas ovat ihan hassuja, miksiköhän ihmeessä ne ovat tuohon tielle parkkeeranneet!

Regret kirjoitti...

Anopin mukaan tuolla tiellä on jokaikinen kesä noita perhosia enemmän tai vähemmän. Kuulemma yhtenä kesänä oli koko kuvassa näkyvä suoran pätkä ollut valkoisenaan! Sen tahtoisin joskus nähdä :)