Suuri Pieni Maailmani
-blogi kertoo nuoresta äidistä, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ts. bipolaarinen mielialahäiriö. Historiaan mahtuu
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.

tiistaina, heinäkuuta 06, 2010

Syntymäpäivillä.

Lauantaina vietettiin kotinaapurimme 30-vuotissynttäreitä.
Milla jäi mummolaan yökylään,
kun me iltapäivällä lähdettiin Suonenjoelle.
Juhlat alkoivat klo.14,
mutta me mentiin sinne vasta 16 jälkeen.

Harmittaa kovin etten muistanut kameran olemassaoloa
kuin vasta loppuvaiheessa.

Buffet-henkisessä ruokapöydässä oli vaikka mitä
kinkkuvoileipäkakkua, salaatteja, piirakoita, kinkkukierteitä,
ja tietenkin syntymäpäiväkakkua.

Talon vahtikoira oli loppuillasta aivan uuvuksissa.

Baari-iltaa aloiteltiin karaokella...

...jonka jälkeen siirryttiin rantapaviljongille.


Muu porukka jatkoi matkaansa kylälle "isompiin baareihin",
mutta me miehen kanssa päätettiin alkaa kipsuttelemaan yöunille.
Kello oli tässä vaiheessa jotakin 02.



Käveltiin kotitontille oikotietä, 
joka kulkee vanhaa junarataa pitkin.

Huomatteeko koivujen välissä kyhjöttävän kissan?
Kuvassa se näyttää melko normaalin kokoiselta,
mutta se oli toooooosi IIIIISO.

Aivan ihania maisemia matkan varrella.


Kuvaa Iisveden vanhasta asemasta.


Melkein kotona..

Meillä oli teltta pystytettynä pihalle, 
jossa yövyttiin.
En saanut kunnolla unta koko yönä,
sillä makuualusta oli epämukavan kova
ja kun viimein sain unta
päättivät linnut aloittaa laulunsa
ja aamuaurinko lämmitti teltan kuumaksi.
Seuraavana yönä arvostin ihkaoikeaa sänkyä.

Ei kommentteja: