Suuri Pieni Maailmani -blogi kertoo nuoresta äidistä, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ts. bipolaarinen mielialahäiriö. Historiaan mahtuu
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.
sunnuntaina, kesäkuuta 27, 2010
Kaikki mitä haluat tietää kirjoittajasta.
Mitä haluat tietää minusta?
Mitä tahtoisit kysyä muttet ole vielä kehdannut?
Kysy ja näe vastaukseni muiden esittämiin kysymyksiintäällä.
2 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Kadutko ikinä, että teit lapsen ja menit naimisiin noin nuorena? Millaista sun elämä täysin rehellisesti on tuon elämäntilanteen kanssa?
Inhoan niiiiii-in paljon anonyymeja kommentoijia. Voisitko kertoa kuka oot? :D
Tarkoitushan oli, että kysymyksiä täynnä olevat ihmiset menevät postauksessa olevaan linkkiin ja kysyvät siellä, mutta käypä se näinkin.
Kyllähän sitä aina miettii, että minkälaista elämä olisi ilman lasta tai ilman pysyvää parisuhdetta ja miusta se on ihan luonnollistakin. En silti sanoisi, että kadun kumpaakaan. Toisaalta kyllä kieltämättä toivon, että oltais maltettu miehen kanssa olla ja nauttia toisistamme kunnolla ennen lasta tai että elämäntilanne olisi ollut "parempi" (eli ammattitutkinko ja ajokortti takataskussa, ehkä työpaikkakin), mutta nyt mennään näillä eväillä. Jos alkaisin ihan tosissani miettimään valintojani ja jossittelemaan niin elämä luisuisi ohitse enkä muistaisi nauttia elämästä ollenkaan -eli ei, en kadu.
"Millaista sun elämä täysin rehellisesti on tuon elämäntilanteen kanssa?" -Tuota kysymystä en täysin ymmärtänyt. Voisitko tarkentaa hieman?
2 kommenttia:
Kadutko ikinä, että teit lapsen ja menit naimisiin noin nuorena?
Millaista sun elämä täysin rehellisesti on tuon elämäntilanteen kanssa?
Inhoan niiiiii-in paljon anonyymeja kommentoijia. Voisitko kertoa kuka oot? :D
Tarkoitushan oli, että kysymyksiä täynnä olevat ihmiset menevät postauksessa olevaan linkkiin ja kysyvät siellä, mutta käypä se näinkin.
Kyllähän sitä aina miettii, että minkälaista elämä olisi ilman lasta tai ilman pysyvää parisuhdetta ja miusta se on ihan luonnollistakin. En silti sanoisi, että kadun kumpaakaan. Toisaalta kyllä kieltämättä toivon, että oltais maltettu miehen kanssa olla ja nauttia toisistamme kunnolla ennen lasta tai että elämäntilanne olisi ollut "parempi" (eli ammattitutkinko ja ajokortti takataskussa, ehkä työpaikkakin), mutta nyt mennään näillä eväillä. Jos alkaisin ihan tosissani miettimään valintojani ja jossittelemaan niin elämä luisuisi ohitse enkä muistaisi nauttia elämästä ollenkaan -eli ei, en kadu.
"Millaista sun elämä täysin rehellisesti on tuon elämäntilanteen kanssa?" -Tuota kysymystä en täysin ymmärtänyt. Voisitko tarkentaa hieman?
Lähetä kommentti