Suuri Pieni Maailmani
-blogi kertoo nuoresta äidistä, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen ts. bipolaarinen mielialahäiriö. Historiaan mahtuu
mm. värikäs tunne-elämä, lähes puolentoista vuoden mittainen evakkoasuminen appilassa heti esikon syntymän jälkeen sekä henkinen
romahtaminen ja sairauden eteneminen huonompaan suuntaan. Blogin kirjoittamisessa on ollut yli puolen vuoden tauko, jona aikana on kerennyt
tapahtua monenmoista. Suurin muutos elämään tapahtui syyskuun lopulla, kun tein suuren päätöksen ja muutin pois perheemme yhteisestä
kodista -tavoitteena saada itsensä henkisesti parempaan kuntoon ilman että jaksamaton puoliso saa lannistumaan auringon hiukan pilkistäessä
pilvien takaa. Nyt kirjoitustauon jälkeen tulen tänne blogiin kirjoittamaan toivottavasti hyvien päivien lisäksi myös niinä huonoina. Blogi on edelleen
itseäni varten, mutta myös kaikille tärkeille ihmisille ympärillä.

maanantaina, elokuuta 16, 2010

Lauantaina 31.07...

...juhlistettiin hiukan miehen kanssa hääpäivää,
jota virallisesti juhlittiin 26.07.
Tarkoitus on ollut jo aiemmin laittaa postausta päivästä,
mutta kahteen viikkoon en oo kovinkaan kamalasti blogimaailmassa vieraillut,
sillä kaikenmaailman myrskyjen jälkeen ei oo netti toiminut kunnolla,
mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni
ja laittaa tänne kaikki rästissä olevat postaukset,
joita miula on muutama kappale.
Onneksi nettikin toimii jo sen verran,
että viitsii hiukan koneella istua.

Mutta siis kuten aiemmin kerroin niin mies ei tiennyt mitä olin lauantaiksi suunnitellut.
Tai noh, oli hänellä ollut pieniä aavistuksia,
mutta ei kuitenkaan varmaa tietoa mistään.
La-aamuna kerroin, että hänellä oli kaksi vaihtoehtoa:
1. syömään ja katsomaan Inception -elokuva Kuopioon,
jossa oli meneillään Kuopio rock eli paljon ihmisiä liikenteessä.
2. syömään ja katsomaan uusin Shrek Pieksämäelle,
jossa todennäköisesti olisi aika rauhallista.
Ja kuten arvata saattaa niin mies valitsi vaihtoehdon nro.1,
sillä häntä ei todellakaan huvittanut lähteä Kuopioon pyörimään,
sillä sielä oli sinäpäivänä liikenteessa ainaski miljoona muutakin ihmistä juuri rockin takia.

Jätettiin siis Milla isovanhempien kanssa viettämään päivää
ja lähdettiin itse ajelemaan Pieksämäelle.
Käytiin Citymarketissa hiukan shoppailemassa,
jonka jälkeen parkkeerattiin auto Hesburgerin parkkipaikalle
ja liikuttiin loppuaika jalan.


 Käytiin Terapiassa siiderillä
ja miusta paikka oli ihan mukava.
Mieheltä piti pyytää, 
että ottaa kuvan baarin ikkunassa olevasta kuvasta, 
sillä se oli niin mahtava :D

Omaa kameraa miula ei ollut mukana, 
sillä se oli miehen veljellä lainassa,
joka oli Jyväskylässä katsomassa rallikisoja.
Illalla sitten selvisikin, 
ettei V ollut muistanut koko kameran olemassaoloa,
joten hänellä oli jäänyt kuvien otto kokonaan :D

Miuta nauratti kovasti käydessäni baarin naisten huoneessa,
sillä seinään oli laitettu lappu,
jossa luki "Ei terveyssiteitä eikä tamponeja vessanpönttöön"
ja joku oli jatkanut tekstiä "Entäs dildot ja käytetyt kondomit?".
En tiedä mitä hauskaa tekstissä oli,
mutta naureskelin sille vielä vessasta pois tullessa
ja miestä kovin ihmetytti mille hihittelin :D
Halvat ne on huvit hulluilla ja idiooteilla ilmaiset.


Terapiassa käynnin jälkeen hipsittiin elokuvateatterille päin,
sillä aiottiin mennä katsomaan Shrek ja Ikuinen onni,
josta oltiin paljon kuultu positiivista palautetta.
Olihan leffa ihan hyvä,
mutta jotenkin koko ideasta oli mennyt maku,
sillä miusta monet jatko-osien jatko-osat alkaa jo mennä hiukan mauttomiksi,
sillä kyllähän päähenkiläiden elämät käy joskus tylsiksi.
Tätä uusinta Shrekkiä ei miun mielestä voi enää sanoa "niin lastenelokuvaksi" kuin aiempia,
sillä miusta tuo oli aika ronskija hiukan jotenkin raju.
Eli en suosittelisi 6-9 vuotiaalle, 
mutta ehkä jo sitä vanhemmille.
Tietystihän ne lapset, jotka näkivät ihan ensimmäisen Shrekin,
ovat jo kasvaneet sen verran isoiksi,
että varmasti voivat tätä jo katsoakkin,
joka on ehkä ollut leffan tekijöiden tarkoituskin.

Leffan jälkeen käytiin eräässä Kebab -paikassa syömässä
ja vierailtiin erään miehen lapsuudenystävän luona.
Takaisin Vesannolle päin lähdettiin ajelemaan vasta siinä iltaseitsemän aikaan,
mutta onneksi meillä ei ollut mikään kiire takaisin,
sillä appivanhempien kanssa oli sovittu, 
että meillä menee sen verran aikaa kuin menee.

Päivä oli oikein onnistunut 
ja oli ihana viettää pitkästä aikaa laatuaikaa kaksin rakkaan kanssa.
Voin suositella lämpimästi kaikille parisuhteessa eläville,
mutta etenkin niille, joilla on pieniä lapsia.
Aina välillä kannattaa ottaa irtiotto vanhemmuudesta 
ja keskittyä pelkästään parisuhteen hoitoon,
sillä se jos mikä on tärkeää lapsesta huolimatta :)

Ei kommentteja: